Kirjoitan tätä nyt poikkeuksellisesti yöllä (puolen yön jälkeen), koska tulin vastatusten erään ongelmani kanssa, ja on hyvä purkaa tuntoja siitä saman tien. En nimittäin kykene ilmaisemaan konfliktitilanteissa tunteitani muille tarpeeksi hyvin, mistä aiheutuu erilaisia sosiaalisia ongelmia. Ne eivät varmaankaan haittaisi elämääni kovin paljon, jos olisin luonteelstani erilainen ja elämäni ei olisi näin rajoittunutta.
Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi pukea ristiriitaisia tunteitani sanoiksi; en vain ole tottunut sellaiseen. Sen sijaan joko aloitan turhan, aikaa vievän riitelyn tai lähden pois paikalta joko fyysisesti tai henkisesti. Siinä vaiheessa kun suutun, panikoin tai lukkeudun, on peli yleensä menetetty. Suuttumus ja ahdistuneisuus ovat ihan hyväksyttäviä tunnetiloja, mutta ne pitäisi osata ilmaista suoraan ja rakentavasti. Tämä ongelma on tullut vastaan muun muassa terapiaryhmässäni ja tietysti IRCissä.
Minun pitäisi pystyä muuttamaan oppimiani ja syvään juurtuneita käyttäytymismallejani. Lisäksi minun pitäisi tunnistaa ajoissa esimerkiksi se, kun minua tai oikeuksiani loukataan, jotta voisin kertoa siitä. Viime kirjoituksessani sanoin, että sisäinen taisteluni ryöstäytyy välillä ulkoiseksi. Pitäisikin pyrkiä sen hallittuun kanavointiin. Vaikka tunteiden nieleminen ei ole pidemmän päälle hyväksi, on sekin ajoittain tarpeen, mutta tunteet on silloinkin hyvä käsitellä jälkikäteen. Sitä koitan tässä tehdä.
Tällainen tunteista kirjoittaminen tai niistä puhuminen ei ole minulle miehenä ihan vaivatonta – tunnistan senkin puolen itsessäni.
