Posts Tagged sosiaalisuus
Sunnuntai 23.8.2009 at 22:54:52
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, mielenterveys, pelot, sosiaalisuus, TV, yhteiskunta
Viime ajat ovat kuluneet lähinnä aikaa tappaessa. Valitettavasti tämäkään kesä ei tuonut muutosta entiseen menoon. On varsin tuskastuttavaa, kun tietää että sitä ei välttämättä tule koskaan, mutta silti odottaa ikuisesti jonkinlaista ihmettä. Äsken tuli TV:stä dokumentti kiinalaisista virkakoneiston kynsissä vääryyksiä kokeneista ihmisistä, jotka odottavat joka päivä turhaan mahdollisuutta päästä valitustoimistoon kertomaan asiansa, vuosikymmentenkin ajan. Asetelmassa on jotain hyvin kafkamaista, mutta niin on tavallaan minunkin elämässäni.
Sain viimein torstaina käytyä Mielenterveyden keskusliiton infopiste Propellissa, jossa olin jo aiemmin muutamaan otteeseen vieraillut viime vuonna. Minulla oli nimittäin mielessä jonkinlaisen tukihenkilön etsiminen, jotta pääsisin jaloilleni. Sainkin sovittua tapaamisen Turun mielenterveysyhdistykseen, mutta toiveeni sen suhteen eivät ole kovin korkealla. Ehkä siellä on tarjolla jonkinlaisia aktiviteetteja. Eivät ne suoraan auta asiaani, mutta jos ne eivät syö liikaa aikaa, voisin harkitakin sellaista.
Olin eilen ja toissapäivänä viettämässä aikaa tuntemattomien ja parin tutunkin kanssa. Petyin taas sosiaaliseen kyvyttömyyteeni. En vain ole niitä, jotka voittaisivat ihmiset puolelleen. Toisaalta asenteeni oli jotenkin passiivinen, enkä yrittänyt tarpeeksi. Ehkä minua vain pelotti liikaa. Pääasia kuitenkin on, että pystyin menemään ja kenties sain taas hiukan harjoitusta.
Osoiterakenne
Maanantai 27.7.2009 at 22:54:35
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, mielenterveys, sosiaalisuus, terapia
Toivoin hartaasti ettei näin kävisi. Olen jälleen kerran joutunut kuoppaan, josta on vaikeaa nousta ylös. Oloni ei ole psyykkisesti kovin paha, mutta en saa kerrassaan mitään tehdyksi. Viikonloppuna sain jopa kutsun erääseen tapahtumaan, mikä on minulle harvinaista, mutta en mennyt. Se vain tuntui liian vaikealta. Luulin että sen vastapainoksi olisin jaksanut tehdä koulutöitä, mutta pelasin vain. En käynyt katsomassa Tall Ships’ Racen laivoja vaikka olisin halunnut. En ole ulkoillut päivittäin tai lukenut edes romaania, joka minulla on kesken.
Olotila on minulle hyvin tuttu. Tietenkin vihaan sitä, mutta samalla mielen valtaa jonkinlainen raukeuden tunne, kun niin sanotusti antaa vain mennä. Tunnen empatiaa narkomaaneja, juoppoja ja muita elämänsä pilaavia kohtaan. Silti haluaisin tehdä kaikkeni, jotta voisin taas nousta huterille jaloilleni. On vain vaikeaa saada pyöriä jälleen pyörimään, kun ne kerran ovat pysähtyneet.
En ole sentään ollut täysin joutilaana. Ostin silmälasit alennusmyynnistä. (En ole ihan tyytyväinen niihin, mutta nyt näen taas paremmin.) Tapasin perjantaina erästä ystävää. Viikottainen terapiaryhmä on jälleen alkanut ja kaupassa tulee käytyä samalla matkalla. Nyt minulla on kolme päivää aikaa ennen Faces-festivaalia yrittää parhaani.
Osoiterakenne
Tiistai 14.7.2009 at 22:50:53
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, fantasiat, Internet, koti, mielenterveys, niksit, sosiaalisuus, stressi, yksinäisyys
Olen nyt jo monen päivän ajan ollut alamaissa, masennuksen kourissa. Se on ärsyttävää ja rasittavaa. Haluaisin niin pystyä toimimaan kunnolla. Minulla on taas lisäpaineita, pitäisi vähän järjestellä erästä tapaamista. Olen ollut myös yksinäinen, koska minulle tärkeä ihminen ei ole ollut IRCissä juttelemassa. Yksinolossa on vaikeinta se, ettei ole ketään kenelle puhua ja huojentaa mieltään.
Masennus saattaa olla turvautumis- tai pakokeino vaikeita asioita vastaan. Olen joskus myös kuullut mielikuvaharjoituksista, joissa kehitetään mielensisäinen turvapaikka, jonne voi tarvittaessa astua milloin vain. Herääkin kysymys: voisinko vaihtaa masennuksen, ahdistuksen ja tuskan johonkin parempaan, jonka keskellä olotila olisi miellyttävä? Olen joskus yrittänyt kuvitella sellaista rauhallista, sadunomaista paikkaa, jossa kaikki olisi hyvin. Huomasin kuitenkin, että olin siellä paikassa yksin, siis yksinäinen. Olen myös kuvitellut itseäni tai jotain fantasiaversiota itsestäni jonkun muun kanssa, mutta sellaiset kuvitelmat ovat fantasioita eivätkä oikein toimi tässä tarkoituksessa.
Minulle helpoin tie lievittää ahdistusta on pelaaminen, mutta se tuntuu traagiselta, koska kulutan siihen niin paljon aikaa, jota voisin käyttää hyödyllisemmin, ja ahdistuksen joutuu kohtaamaan kuitenkin joka päivä. Olisi kai pakko pitää itsensä liikkeellä, ettei jumiutuisi tuskaiseen tilaan. Tämä asunto on omiaan pitkiin unohduksen jaksoihin. On kuitenkin samalla hyväksyttävä se, jos tuntuu että paineita on liikaa. En ole niin vahva kuin toivoisin olevani. Voimavarani ovat välillä piilossa, mutta kyllä niitä taas löytyy.
Osoiterakenne
Lauantai 27.6.2009 at 22:27:26
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, keho, mielenterveys, opiskelu, ravinto, sosiaalisuus, stressi
Olin viikon verran ”lomailemassa” mökillä. Siellä ei ollut sellaista rauhaa kuin olisin odottanut, mutta nautin olostani kuitenkin siinä määrin kuin oli mahdollista. Ennen lähtöä pohdin pitkään, pitäisikö minun ottaa työt mukaan lomalleni, joka näin ollen ei olisi ihan oikea loma. Päädyin ottamaan tietokoneen ja lähdemateriaalia mukaani, koska työskentely ei tuntunut onnistuvan kotona ja kaikkia varteenotettavia keinoja on hyvä kokeilla. Lopputulos oli kehnon lainen – en saanut tikkua ristiin projektini hyväksi ja ajatus työskentelystä pyöri ajoittain mielessäni. Syytin toimettomuudestani olosuhteita.
Paluumatka oli myös hieman stressaava. Pienet asiat, varsinkin kertyessään, saavat oloni usein melko ahdistuneeksi. Nyt kotona olen viettänyt lamauttavaa rokulipäivää ja sama masennuksen viitta on taas harteillani. En yksinkertaisesti osaa lomailla tai ottaa rennosti. Onneksi huomenna ovat asiat aina paremmin, ainakin niissä ajatuksissa, joilla tyynnytän mieltäni.
Lomailuviikko ei mennyt toki täysin hukkaan, vaikka veikin kallista aikaani. Mökillä join oman mittapuuni mukaan poikkeuksellisen paljon olutta ja myös söin paljon, joten painoni nousi. Kävin uimassa lähes joka päivä. Koin kiusallisia sosiaalisia tilanteita, mutta sain niistä myös ajattelemisen aihetta ja tietenkin sosiaaliset kontaktit ovat kaltaiselleni erakolle muutenkin hyödyksi. Seistessäni laiturilla katsomassa auringonlaskua kuvankauniissa järvimaisemassa koin rakkautta ja yhteenkuuluvuutta tätä maata kohtaan.
Osoiterakenne
Tiistai 21.4.2009 at 01:52:48
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): bloggaus, henkinen kehitys, Internet, sosiaalisuus, sukupuolisuus, terapia
Kirjoitan tätä nyt poikkeuksellisesti yöllä (puolen yön jälkeen), koska tulin vastatusten erään ongelmani kanssa, ja on hyvä purkaa tuntoja siitä saman tien. En nimittäin kykene ilmaisemaan konfliktitilanteissa tunteitani muille tarpeeksi hyvin, mistä aiheutuu erilaisia sosiaalisia ongelmia. Ne eivät varmaankaan haittaisi elämääni kovin paljon, jos olisin luonteelstani erilainen ja elämäni ei olisi näin rajoittunutta.
Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi pukea ristiriitaisia tunteitani sanoiksi; en vain ole tottunut sellaiseen. Sen sijaan joko aloitan turhan, aikaa vievän riitelyn tai lähden pois paikalta joko fyysisesti tai henkisesti. Siinä vaiheessa kun suutun, panikoin tai lukkeudun, on peli yleensä menetetty. Suuttumus ja ahdistuneisuus ovat ihan hyväksyttäviä tunnetiloja, mutta ne pitäisi osata ilmaista suoraan ja rakentavasti. Tämä ongelma on tullut vastaan muun muassa terapiaryhmässäni ja tietysti IRCissä.
Minun pitäisi pystyä muuttamaan oppimiani ja syvään juurtuneita käyttäytymismallejani. Lisäksi minun pitäisi tunnistaa ajoissa esimerkiksi se, kun minua tai oikeuksiani loukataan, jotta voisin kertoa siitä. Viime kirjoituksessani sanoin, että sisäinen taisteluni ryöstäytyy välillä ulkoiseksi. Pitäisikin pyrkiä sen hallittuun kanavointiin. Vaikka tunteiden nieleminen ei ole pidemmän päälle hyväksi, on sekin ajoittain tarpeen, mutta tunteet on silloinkin hyvä käsitellä jälkikäteen. Sitä koitan tässä tehdä.
Tällainen tunteista kirjoittaminen tai niistä puhuminen ei ole minulle miehenä ihan vaivatonta – tunnistan senkin puolen itsessäni.
Osoiterakenne
Vanhemmat artikkelit »
