Eräs ystäväni sanoo olevansa aseksuaali, eli seksi ei kiinnosta häntä, ainakaan niin paljon kuin sen ”pitäisi kiinnostaa”. En tiedä, miten paljon siitä on niin sanotusti aitoa aseksuaalisuutta ja miten paljon vain sitä, että kun omat kokemukset eivät vastaa median antamaa kuvaa seksistä, syntyy vastenmielisyyttä seksuaalisuutta kohtaan. Hän on harmitellut sitä, kuinka seksiä tuputetaan joka paikassa ja pidetään selviönä, että kaikki haluavat seksiä ja ajattelevat sitä lähestulkoon aina. Aseksuaalisuus, johtui se sitten mistä tahansa, aiheuttaa tietysti hankaluuksia kumppanin etsimisessä ja parisuhteen muodostamisessa.
Myös masennus voi itsessään aiheuttaa seksuaalisen kiinnostuksen laskua, sanoi psykiatrini. Tämä liittyi siihen, että olen masennuslääkkeiden sivuvaikutuksena kokenut tunnottomuutta sukupuolielimissäni sekä aiemmin myös kyvyttömyyttä laueta. Viime aikoina olen lisäksi kokenut varsinaista haluttomuutta, eli tavallaan aseksuaalisuuteni on lisääntynyt. Lääkitystä säätämällä saatan ehkä saavuttaa tasapainotilanteen, jossa sivuoireet eivät ole liian tuskalliset. Seksuaalinen toimintakyvyttömyys ja haluttomuus nimittäin vaivaavat, vaikka ei seksuaalista kanssakäymistä harrastaisikaan. Ehkä tämä johtuu osittain siitä yhteiskunnan oletuksesta, että kaikkien, varsinkin miesten, kuuluu haluta seksiä aina ja olla myös valmiita siihen, mikä on tietysti vääristynyt ajatusmalli.
Omat käsitykseni seksistä ovat varmaankin melko lailla pielessä kaiken väärän informaation ja omien kokemusten olemattomuuden takia. On silti sääli, että psyykenlääkkeet vaikuttavat tällaiseen sosiaalisen elämän muotoon, joka saattaisi kasvattaa itsetuntoani ja parantaa terveydentilaani. Tällä hetkellä seksi ei todennäköisesti onnistuisi irtosuhteessa (mikäli minulla olisi mitään mahdollisuuksia sellaiseen), vaan sen kokeminen vaatisi oikeaa rakastelua.
