Posts Tagged ravinto

Sairaalaelämää

Oloni sairaalan päiväyksikössä on sujunut vaihtelevasti. Unirytmini on muuttunut paremmaksi, olen ottanut lääkkeet säännöllisemmin ja olen saanut vähän luettuakin sairaalassa, mutta tuntuu silti siltä, että kaikki menee pieleen kovaa vauhtia enkä pysty jarruttamaan. Päivä pilkkoutuu ikävästi pieniin palasiin pakollisten ryhmien takia, kotiin pääsee vasta kolmen jälkeen ja kotona ei sitten jaksakaan tehdä mitään. Matkoihinkin kuluu yli tunti. Viikonloput ovat valuneet hukkaan, enkä ole saanut hankittua materiaalia opinnäytetyötäni varten. Stressi vaivaa ja nukun melko huonosti.

Olen ollut kerran lääkärin jututettavana päiväyksikössä ollessani. Hän on kuulemma entinen syömishäiriölääkäri, ja hän sanoikin minulle, että alhainen paino voi olla syynä mielenterveyden ongelmiin, ja kehotti nostamaan sitä. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen kuullut mitään tällaista, joten olen skeptinen asian suhteen. Väite voi kuitenkin myös pitää paikkansa, ja ehkä se toimii lisämotivaationa minulle syömisen suhteen. Saan myös sairaalassa joka päivä aamupalan ja lounaan.

Tapaan päiväyksikössä (sen nimessä on tosiaan sana ”yksikkö”, ei ”osasto”) monenlaisia ihmisiä, joista osaa olisi mukava tavata hoitojakson jälkeenkin, mutta en oikein uskalla pyytää yhteystietoja – siis sukunimeä, jotta voisin lisätä henkilön Facebook-kaverikseni. Varsinkaan silloin en uskalla, jos olen jotenkin kiinnostunut jostakusta. Joka tapauksessa sosiaalinen yhdessäolo rasittaa ja luo paineita. Saa nähdä, mihin suuntaan asiat muuttuvat, kun osastolle tulee uusia ihmisiä.

Jätä kommentti

Taistele taistele

Asiat kehittyvät. Viime perjantaista alkaen olen nyt muutamana päivänä käynyt mielenterveysyhdistyksen tiloissa tekemässä opinnäytetyötäni ja olenkin saanut sitä etenemään – kovin hitaasti tosin. (Kotona siitä ei tulisi mitään.) Työskentelyä haittaa rankasti väsymys, joka iskee aamupäivisin, koska en ole saanut mentyä nukkumaan ajoissa. Huomenna alkaa koululla eräs kurssi, johon minun on osallistuttava.

Olen myös nyt useana päivänä käynyt syömässä joko koululla tai eräässä yliopistoruokalassa, koska sain hankittua opiskelijakortin koululta. Se tuntuu hyvältä. Hyvin pitkän aikaa olin pelkän oman viitseliäisyyteni varassa ruuan suhteen, naurettavasta syystä. Hankin joskus alkuaikoina koulun ilmaisen opiskelijakortin ja kuvittelin yhä löytäväni sen, kunhan saisin siivottua kunnolla. Siksi en voinut hankkia uutta, kunnes minun oli tehtävä myönnytys oman tulevaisuuteni ja kehoni vuoksi.

Tämä on stressaavaa aikaa ja minun on ponnisteltava ja ylitettävä itseni. Nyt olen niin lähellä tavoitettani, että en saa enää epäonnistua. Tämä voi tuntua kenties liian kovalta vaatimukselta ajatellen mielenterveydellisiä ongelmiani, mutta tiedän, että minusta on tähän, kunhan vain panen peliin kaiken – tai ainakin riittävästi… Suurimmat ongelmat ovat netissä roikkuminen ja televisio. Jälkimmäinen helpottaa nyt, kun ohjelmakartta syksyn alkaessa muuttuu.

Kommentit (2)

”Loma” ja sen seuraukset

Olin viikon verran ”lomailemassa” mökillä. Siellä ei ollut sellaista rauhaa kuin olisin odottanut, mutta nautin olostani kuitenkin siinä määrin kuin oli mahdollista. Ennen lähtöä pohdin pitkään, pitäisikö minun ottaa työt mukaan lomalleni, joka näin ollen ei olisi ihan oikea loma. Päädyin ottamaan tietokoneen ja lähdemateriaalia mukaani, koska työskentely ei tuntunut onnistuvan kotona ja kaikkia varteenotettavia keinoja on hyvä kokeilla. Lopputulos oli kehnon lainen – en saanut tikkua ristiin projektini hyväksi ja ajatus työskentelystä pyöri ajoittain mielessäni. Syytin toimettomuudestani olosuhteita.

Paluumatka oli myös hieman stressaava. Pienet asiat, varsinkin kertyessään, saavat oloni usein melko ahdistuneeksi. Nyt kotona olen viettänyt lamauttavaa rokulipäivää ja sama masennuksen viitta on taas harteillani. En yksinkertaisesti osaa lomailla tai ottaa rennosti. Onneksi huomenna ovat asiat aina paremmin, ainakin niissä ajatuksissa, joilla tyynnytän mieltäni.

Lomailuviikko ei mennyt toki täysin hukkaan, vaikka veikin kallista aikaani. Mökillä join oman mittapuuni mukaan poikkeuksellisen paljon olutta ja myös söin paljon, joten painoni nousi. Kävin uimassa lähes joka päivä. Koin kiusallisia sosiaalisia tilanteita, mutta sain niistä myös ajattelemisen aihetta ja tietenkin sosiaaliset kontaktit ovat kaltaiselleni erakolle muutenkin hyödyksi. Seistessäni laiturilla katsomassa auringonlaskua kuvankauniissa järvimaisemassa koin rakkautta ja yhteenkuuluvuutta tätä maata kohtaan.

Jätä kommentti

Jumiutuja

Pitäisi elää, ei vain olla olemassa. Ei pitäisi jättäytyä uhrin asemaan. Näin sanoi TV:ssä joku kovia kokenut, paljon kovempia kuin minä.

Kaikenlaisia elämänviisauksia on olemassa valtavat määrät, ne täyttävät monet kirjat kannesta kanteen, mutta auttavatko ne minua? Olen hakenut ohjenuoraa sitä koskaan löytämättä. Miten voisin oikeasti elää, saada uudenlaisen vaihteen elämääni? Tänäänkin olen istunut tässä liian paljon, vähän siivoillut ja käynyt lenkillä, mutta mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. Aikaa on vain kulunut eilisestä päivä lisää.

Jotain positiivisia merkkejäkin on. Keskiviikkona menen tapaamaan psykoterapeuttia, vaikka en ole ollenkaan varma saanko Kelan tukea terapiaan ja miten kauan byrokratia päätöstä tulee jauhamaan (kuulemani mukaan kuukausia). En ehkä koskaan aloita varsinaisia terapiakäyntejä.

Olen myös saanut painoani nostettua ja lähestynyt hiljalleen normaalipainoa, joka on haaveeni. Tänään en ole syönyt tarpeeksi, mutta voinhan vielä tehdä iltapalaa.

Jätä kommentti

Kehon hallintaa lääkkeillä ja ruualla

Toissapäivänä kokeilin mirtatsapiinia taas pitkästä aikaa, ja tälläkin kertaa se aiheutti valtavan väsymyksen, joka lamasi toimintakyvyn. Tämänhetkinen lääkärini sanoi kuitenkin, että väsyttävä vaikutus on voimakkaampi pienillä annoksiksilla kuin suurilla, joita käytetään masennuksen hoitoon. Eilen illalla otin hieman suuremman annoksen, ja tämänpäiväinen väsymys ei ollutkaan niin paha kuin eilen. Jouduin kuitenkin ottamaan parasetamolia päänsärkyyn illalla. Huomenna nostan annosta taas. Muita mirtatsapiinin sivuvaikutuksia voivat olla ruokahalun ja painon lisääntyminen, mikä on tapauksessani lähinnä positiivista.

Olen viime aikoina saanut hivutettua painoani ylöspäin kiinnittämällä huomiota ruokaan ja syömiseen silloinkin, kun nälkä ei piinaa. Toissa lauantaina vaakani näytti 61,2 kg (tosin lukema voi olla hieman alakanttiin, koska lääkärin vaaka näytti enemmän kuin omani). Sitä seuraavina päivinä lukemat olivat: 61,3 kg, 61,4 kg, 61,5 kg, 61,9 kg ja 61,9 kg. Pienen tauon jälkeen punnitsin eilen painokseni 62,3 kg ja tänään 62,7 kg. Paino saattaa tietysti vaihdella päivittäin monista syistä, eli lukemat ovat vain suuntaa-antavia, mutta suunta näyttää kuitenkin olleen oikea. Noin 66-kiloisena olisin normaalipainon alarajoilla, mikä on ensimmäinen tavoitteeni. Siihen vielä 10 kg lisää, niin voisin ehkä olla tyytyväinen itseeni.

Toivottavasti muistaisin punnita itseni joka aamu. Painoni olisi yksi ominaisuus, jonka kehittymisestä pitäisin täällä kirjaa. Hölmöyksissäni ostin digitaalivaa’an, jonka paristo ei todellakaan kestä kauan, mutta sen kanssa on nyt elettävä.

Jätä kommentti

Vanhemmat artikkelit »
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.