Posts Tagged rakkaudettomuus

Hyväksyntää

Toissa yönä näin taas kerran unta, jossa osasin lentää. Ne ovat tiettävästi aika tavallisia unia, mutta varmaankin erilaisia eri ihmisillä. Minulla ne usein liittyvät siihen, että hämmästytän ihmisiä levitaatiokyvylläni ja koen mielihyvää, kun olen erityinen ja minut huomataan. Olen tavallaan pyrkinyt vastaavaan tosielämässäkin, mutta jostain syystä ärsyynnyn, jos oikeasti herätän huomiota. Kai tämä on sitä samaa ikuista hyväksynnän kaipuuta.

Minua ovat usein piinanneet pakonomaiset ajatukset, muistot tilanteista, joissa olen toiminut jotenkin väärin tai mokannut. En ole voinut antaa itselleni anteeksi, ja vaikka se nyt olisikin mahdollista, tiedän, että tietyt ikävät muistot aina varhaislapsuudestani asti säilyvät aina mukanani, ellen sairastu johonkin aivorappeumatautiin. Olen viimeaikoina kuitenkin kehittänyt itselleni uuden strategian, joka ehkä helpottaa tilannetta. Kun koen myötätuntoa (pientä) itseäni kohtaan, siis eräänlaista itsesääliä, voin paremmin hyväksyä itseni ja selitellä ahdistusta pienemmäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi tunteeksi. Oleellista on, että vaikka vieläkin olen tällainen kyvytön raukka, olen kuitenkin oppinut monenlaista virheistäni ja muutenkin.

Olen kuullut, että masennuksen hoidossa olisi tärkeää hyväksyä tilanne ja antaa itselleen aikaa ja mahdollisuus parantua. Olen ehkä liikkumassa siihen suuntaan, vaikka vieläkin elättelen hölmöjä toiveita ihmeparantumisesta sekä ajatuksia siitä, että en voi toimia kunnollisesti, koska en saa rakkautta, eli sitä suurinta hyväksyntää. Kysyin nimittäin itseltäni, olenko laiska ihminen vai en, ja vastaus oli, että monessa suhteessa en ole. Masennuksen oireet voi helposti sekoittaa laiskuuteen (mitä se nyt sitten ikinä onkaan). Olen hyvä ihminen, vaikka olenkin epäonnistunut.

Jätä kommentti

Depressio, ajatuksia

Olen nyt ollut viikon käyttämättä moklobemidia (masennuslääke), koska tarkoitus on, ainakin näillä näkymin, kokeilla mirtatsapiinia. Risperidonin käyttöä olen jatkanut. Masennus ei ole häipynyt minnekään, mutta nyt kun mieleni ei ole niin turta, voin taas tuntea myös suurempia positiivisia tunteita, mikä on voimavara sekin. Sivuoireiden loppuminen on myös helpotus. Perjantaina sain jopa laitettua makaronilaatikkoa ensimmäistä kertaa. Siitä tuli vieläpä todella hyvää. Olin pitkään tuskaillut, kun en ollut saanut sitä aikaiseksi, joten sain onnistumisesta lisäenergiaa.

Edellisestä päiväkirjamerkinnästäni nousi vielä lisää ajatuksia. Usein kokemani ajan puute aiheuttaa ongelmia sosiaalisuuteenkin. Käytän tietysti aikani aivan väärin ja tunnen ahdistusta siitä, että kaiken aikaa minun pitäisi olla tekemässä jotain ”tuottavaa”, joka veisi eteenpäin. Toisekseen, masennus aiheuttaa tällaisia kaikenlaisia esteitä ihmisten välille. Yksi este on se, että muut ihmiset ja heidän elämänsä vaikuttavat suoraan sanoen tylsiltä tai ärsyttäviltä.

Varttuessani aikuiseksi vanhempani eivät tajunneet, miten paha minun oli olla. Aikuisena en tajunnut sitä itse. Nyt tiedostan sen, mutta se tieto ei tunnu auttavan minua. Pitkä prosessi on vielä kuitenkin kesken, enkä saa luovuttaa, vaikka itsetuhoiset ja pelokkaat ajatukset pyörivät mielessäni. Pelkään muun muassa sitä, että en koskaan saa ketään, ja koitan henkisesti varautua siihen, koska se kieltämättä on realistinen mahdollisuus. Tilastollisestikin jotkut jäävät aina yksin. Todennäköisyydet ovat kai kuitenkin puolellani. Minulla on rakastava sydän, ainakin silloin, kun se ei ole kemiallisesti salvattu.

Kommentit (5)

Kiertokuvailua

Sain haasteen tällaiseen kyselyyn viime kesänä; kiitos, Bethel. :-) Osa vastauksista on siltä ajalta, hiukan muokattuina, joten voi olla, että tämänhetkinen tilanne ei kuvastu niistä täydellisesti. Silloin aika ei ollut vielä kypsä tämän julkaisemiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

KUVAILE
Kukkaroasi:

Hopeinen, kimalteleva, hieman punertava Hello Kitty -lompakko. Nyt se on jo aika kulunut taskussa pitämisen takia. Tykkään Hello Kitty -krääsästä.

Hammasharjaasi:
Vihreä.

Päivittäisiä korujasi:
En ole viimeaikoina juuri käyttänyt, joskus aiemmin enemmän. Minulla on tosin aina festariranneke kädessä. Olen harkinnut sen leikkaamista pois…

Kännykkääsi:
Se oli pölyyntynyt taskussa, joten putsasin näytön. Tuntui melkein, kuin olisin saanut uuden puhelimen. Sillä voi ottaa valokuvia, vaikkakin aika huonoja. Herään usein pelaamalla kännykällä backgammonia.

Tyynyliinojasi:
Yhdessä on vihreitä keijuja, toisessa kukkia ja kolmannessa jotain abstraktia.

Huonettasi:
Tosi pieni, ikävä paikka. Tänne sulkeudun unohdukseen.

Aurinkolasejasi:
En käytä. Pelkään vähän että silmät kärsiivät sen takia.

Shampootasi:
Halvinta, mitä löytyy.

CD-stereoitasi:
Ei ole. Vanha kasettisoitin toimi vanhan tietokoneen kaiuttimina, tosin siitäkin taitaa kuulua ääniä vain toisesta kaiuttimesta. CD:tä voi kuunnella tietokoneella, mutta yleensä rippaan kappalleet kovalevylle, koska CD rämisee pyöriessään.

Lävistyksiä:
Korvissa on muutama ja nenässä yksi. En käytä nykyään usein korvakoruja. Joskus on ollut hakaneula korvassa, erikokoisia rinkuloita yms. Ehkä taas joskus.

Mitä on nyt päälläsi:
T-paita, ruma pusero, ruskeat farkut, villasukat jne.

MUUTA
Jos saisit tappaa jonkun ja et jäisi siitä kiinni, kenet tappaisit?:

Oikeasti en ketään, mutta ehkä villeissä fantasioissa montakin ihmistä jossakin rinnakkaistodellisuudessa.

Ketkä haluaisit nähdä juuri nyt?:
Jonkun ihanan.

Soittotaito?:
Osaan ehkä tapailla tai improvisoida jotain, mutta en ole koskaan harjoitellut varsinaisesti.

Pidätkö kynttilöistä?:
Joo.

Pidätkö suitsukkeista?:
Joissain tilanteissa ja paikoissa, mutta en kovin monissa.

Pidätkö veren mausta?:
Joskus tulee verta nenästä ja on se kai ihan hyvää. Muiden verta en kyllä joisi.

Uskotko rakkauteen?:
Aika harvaan muuhun asiaan kuin siihen.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?:
Uskon, että tuo on tylsä ja kulunut fraasi. Aina se jostain silmäyksestä alkaa (jos siis tarkoitetaan näkeviä ihmisiä). Ensin ihastuu, sitten rakastuu ja lopulta rakastaa.

Osaatko syödä puikoilla?:
Kyllä. Pidän niistä enemmän kuin haarukoista ja veitsistä.

Lempilimu:
Viimeaikoina olen juonut aika paljon ns. energiajuomia.

Jotain, mitä haluaisit ymmärtää paremmin?:
Tätä mystistä kaikkeutta.

Jos voisit kääntää aikaa taaksepäin, mitä muuttaisit?:
Jos voisi kokeilla, mitä eri vaihtoehdoista seuraa, niin tekisin sen. Säilyttäisin kuitenkin myös ns. oikean aikajatkumon, että näkisin mihin se johtaa.

Miljoona euroa lahjoitetaan sinulle! yksi asia, minkä ostaisit:
Ruokaa.

Mitä pizzasi päälle laitetaan?:
Parsaa, oliiveja, paprikaa, sipulia, kaprista, miksei myös vaikka artisokkaa ym.

Ruotsi vai englanti?:
Brittienglanti.

Pidätkö sateesta?:
Joo, varsinkin sen äänestä. Pouta eli sateettomuus on kyllä yleensä kivempaa ulkona ollessa.

Minkä vaihtaisit itsessäsi?:
Montakin asiaa. Haluaisin olla aika erilainen, mutta en mahda itselleni mitään.

Minkä väriset sukat sinulla on nyt?:
Beiget.

Mitä ensimmäisessä tekstiviestissäsi saapuneet-kansiossa lukee?:
Vanhin, joka on tallella, alkaa sanoilla: ”Saat pian”. Viestien listassa näkyy alkusanat ja olen säästänyt mm. sellaisia, joista muodostuu jotain humoristista.

Oletko hyvä matematiikassa?:
On minulla matemaattinen pää kaiketi, mutta en osaa kovin paljon. Tunnen erään ihmislaskukoneen; itse olen melko huono päässälaskussa.

Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on?:
Joitain luonteenpiirteitä.

Mistä luulet, että muut tunnistavat sinut?:
Ulkonäöstä varmaan.

Mikä kappale soi nyt päässäsi?:
Viime päivinä olen kuunnellut aika paljon Tavaramarkkinoiden kappaletta Kevät, ja se on soinut päässänikin, mutta ei juuri nyt.

Paljonko kello on?
Lähentelee puoltayötä.

Missä huoneessa olet nyt?:
Omassa, muilta vuokratussa.

Minne matkustaisit, jos lähtisit huomenna?:
Helsinkiin.

Onko sinulla parasta ystävää?:
Eipä kai. Haluaisin kyllä sellaisen.

Oletko humoristinen?:
Joskus.

Omistatko hyviä ystäviä?:
On ne ihan jees yleensä.

Onko kynsissäsi kynsilakkaa?:
Ei.

Mikä on puhelimesi taustakuvana?:
Nyt siinä on joku vihreä epämääräinen lehti.

Omistatko raitapaitoja?:
Uskoisin. Yksi kului puhki jonkin aikaa sitten ja heitin pois.

Onko tylsää juuri nyt?:
Ahdistavaa on, mutta ei tylsää.

Seurusteletko jonkun kanssa?:
No en.

Kenen luona olit viimeksi?:
Isän.

Henkilö jolle nauroit?:
Eräs ihminen, josta pidän paljon. Valitettavasti tunne ei ole yhtä voimakas molemmin puolin.

Joka nauroi sinulle?:
Ei minulle kai naureta kovin usein.

Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus?:
Unohdan niitä aktiivisesti.

Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
Miksei, siinä on vain hieman härskit sanat.

Harrastaisitko seksiä sen henkilön kanssa, ketä suutelit viimeisimpänä?
Ehkäpä.

Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
En muista, ketä ajattelin, mutta tuskin.

Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
En oikein kehtaa kertoa niitä kenellekään.

Muuttaisitko asumaan maahan, jossa kävit viimeksi?
Miksen.

Pukeutuisitko koulukuvaukseen vaatteisiin, jotka sinulla on nyt päällä?
En mielelläni, ellen olisi unohtanut kuvauspäivää ja saapuisin näissä vaatteissa.

Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
Jos söisi vain yhtä asiaa, olisi ruokavalio varsin heikko, joten en.

Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
Kyllä.

Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
En.

Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
Kyllä.

Koska viimeksi sanoit jollekin rakastavasi häntä?
Ehkä eilen mielikuvitushenkilölle.

Kirjoittavatko ihmiset nimesi väärinpäin?
Minä sanon sen usein itse väärin päin koska en yleensä osaa sanoa sitä oikein päin.

Oletko hiljainen vai äänekäs?
Hiljainen.

Kenestä ihmisestä pidät eniten?
Eräästä ystävästäni.

Kuka on sinulle tärkein ihminen maailmassa?
Itse olen, valitettavasti.

Kenelle haluaisit antaa pusun poskelle?
Jollekin ihanalle.

Rakastatko oikeasti ketään koko sydämesi pohjasta?
Haluaisin kyllä.

Kuka viimeksi katsoi sua pitkään?
Tuskin kukaan kovin pitkään katsoo. Ehkä psykiatri.

Onko sinua pussannut kukaan viimeisen kuukauden aikana?
No ei.

Mitä et voi vastustaa?
Söpöjä otuksia.

Kuka teillä kävi viimeksi kylässä?
En päästä tänne ketään mielelläni. En muista, kuka olisi ollut.

Mitä alkoholipitoista juomaa joit viimeks?
Muistaakseni jonkun yökerhossa pöydälle jättämää drinkkiä.

Mitä bestiksesi poika-/tyttöystävä sanoi sinulle viimeksi?
Ei ole bestistä ja vaikka olisikin, hänellä ei olisi poika-/tyttöystävää (tietääkseni).

Kuka sinulle on viimeksi soittanut?
Isä soitti, kun oli käymässä Turussa.

Oletko rauhallinen ihminen?
Yleensä, paitsi kun suutun. Silloinkin melko rauhallinen. Sisäisesti olen joskus aika rauhaton.

Tylsistytkö helposti?
En, mutta tietynlainen tylsyys on toisaalta aika jatkuva olotila elämässäni.

Jätä kommentti

Seksin puutteesta, tai enemmänkin sen puuttumisesta

Eräs ystäväni sanoo olevansa aseksuaali, eli seksi ei kiinnosta häntä, ainakaan niin paljon kuin sen ”pitäisi kiinnostaa”. En tiedä, miten paljon siitä on niin sanotusti aitoa aseksuaalisuutta ja miten paljon vain sitä, että kun omat kokemukset eivät vastaa median antamaa kuvaa seksistä, syntyy vastenmielisyyttä seksuaalisuutta kohtaan. Hän on harmitellut sitä, kuinka seksiä tuputetaan joka paikassa ja pidetään selviönä, että kaikki haluavat seksiä ja ajattelevat sitä lähestulkoon aina. Aseksuaalisuus, johtui se sitten mistä tahansa, aiheuttaa tietysti hankaluuksia kumppanin etsimisessä ja parisuhteen muodostamisessa.

Myös masennus voi itsessään aiheuttaa seksuaalisen kiinnostuksen laskua, sanoi psykiatrini. Tämä liittyi siihen, että olen masennuslääkkeiden sivuvaikutuksena kokenut tunnottomuutta sukupuolielimissäni sekä aiemmin myös kyvyttömyyttä laueta. Viime aikoina olen lisäksi kokenut varsinaista haluttomuutta, eli tavallaan aseksuaalisuuteni on lisääntynyt. Lääkitystä säätämällä saatan ehkä saavuttaa tasapainotilanteen, jossa sivuoireet eivät ole liian tuskalliset. Seksuaalinen toimintakyvyttömyys ja haluttomuus nimittäin vaivaavat, vaikka ei seksuaalista kanssakäymistä harrastaisikaan. Ehkä tämä johtuu osittain siitä yhteiskunnan oletuksesta, että kaikkien, varsinkin miesten, kuuluu haluta seksiä aina ja olla myös valmiita siihen, mikä on tietysti vääristynyt ajatusmalli.

Omat käsitykseni seksistä ovat varmaankin melko lailla pielessä kaiken väärän informaation ja omien kokemusten olemattomuuden takia. On silti sääli, että psyykenlääkkeet vaikuttavat tällaiseen sosiaalisen elämän muotoon, joka saattaisi kasvattaa itsetuntoani ja parantaa terveydentilaani. Tällä hetkellä seksi ei todennäköisesti onnistuisi irtosuhteessa (mikäli minulla olisi mitään mahdollisuuksia sellaiseen), vaan sen kokeminen vaatisi oikeaa rakastelua.

Kommentit (5)

Rakasta itseäsi niin kuin kuvitelmaa lähimmäisestäsi

Viikko sitten otin asioista selvää ja särjin sydämmeni, joka oli pitkään pitänyt yllä hölmöjä, lohduttavia fantasioita. Seurasi tuskaa ja ahdistusta, pettymystä ja kateutta. Tämä oli jälleen niitä hetkiä, kun tunsin, kuinka masennus on konkreettisesti pilannut elämäni. Kuva täydellisestä onnesta törmäsi omaan heikkoon suojakuoreeni. Nyt olen lähinnä surullinen.

Kun tänään heräsin, mietin, miksi en voi rakastaa tai arvostaa itseäni. Koen, että en riitä muiden silmissä ja että kaikki minussa on väärin. Mitä rakastettavaa minussa silloin voi olla? En tietenkään pysty uskottelemaan itselleni, että se kaikki on pelkkää kuvitelmaa, varsinkaan, koska sellainen on epärealistista. Jos yritän miettiä hyviä puolia itsessäni, ne helposti kääntyvät negatiivisiksi. Miksi koitan vielä jatkaa? Se tuntuu niin turhalta. Minusta on vain haittaa ja harmia. Toivon yhä jotain… Surulliseen loppuun saakka.

Olen viime päivät koittanut saada käännettyä vuorokausirytmiäni noin 12 tunnilla. Se on hyvin vaikeaa, kun päivä ei rytmity luonnostaan mitenkään. Valvominen tuntuu olevan masentuneilla melko yleinen ongelma. Nukkumaan ei millään malttaisi mennä. Jotenkin se kai liittyy aivokemiaan ja ahdistuksen lieventämiseen, mutta mekanismia en tunne. Sovin IRCissä erään toisen ongelmaisen kanssa, että heräämme joka aamu tiettyyn aikaan aamupalalle ja vaihdamme vähän kuulumisia. En vain oikein usko, että hän on tarpeeksi motivoitunut sellaiseen. Tänään hän ei saapunut aamulla paikalle. Itsekin olen joka päivä joutunut nukkumaan päiväunia, koska yöllä en saa nukuttua kovin pitkään enkä kestä väsymystä päivällä.

Kaikenlaiset ongelmat rasittavat mieltäni, ja ne kietoutuvat toisiinsa, suureksi möykyksi, jota koitan epätoivoisesti purkaa. Sitäkin pitäisi kai rakastaa kiehtovana haasteena.

Kommentit (6)

Vanhemmat artikkelit »
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.