Posts Tagged pelot

Jatkoaikaa

Sunnuntai 22.11.2009 klo 23:52:40 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , , , ,

Onko tämä viikonloppu jälleen kulunut hukkaan? En tiedä, mutta nukkunut olen ainakin paljon. Koko lauantai meni nukkuessa ja tänäänkin piti ottaa päiväunet, kun olo oli sen verran heikko. Osa lienee olantsapiinin vaikutusta, osa flunssan, osa vuorokausirytmin puutteen, osa vuodenajan.

Sain koulusta taas kerran – tällä kertaa varmasti viimeisen kerran – jatkoaikaa opinnoilleni. Päätös tuli armollisen nopeasti, eli minun ei tarvinnut viikkokausia tuskastella pelkojeni kanssa. Valmistun siis ensi vuoden puolella. Nämä opinnot eivät ole niin merkittäviä, että olisi kannattanut uhrata vajaata seitsemää vuotta niihin, mutta tällaista tämä elämä on. Kaikki vaan lipuu ohitse ja jään ihmettelemään. Valmistuminen on tavallaan suuri askel minulle elämässä, tavallaan ei, koska muut ongelmat jäävät. Tilaa aukeaa muulle, mutta tuskin saan sitä täytettyä muulla kuin ikuisella jumituksella.

Minulla on ollut halu kirjoitella tänne päiväkirjaan/blogiin tiettyjä juttuja jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut sitä tehdyksi. Ehkä nyt alkavalla viikolla saisin vähän aktivoiduttua. Tämä päiväkirjamerkintä antaa minulle päivän jatkoaikaa. Kun kirjoittan asiaa, minun täytyy paneutua siihen huolella, mikä vaikeuttaa paljon toimeen ryhtymistä.

Sade ropisee rauhoittavasti ikkunan takana. Huomenna käyn terapiaryhmässä ja sen jälkeen ehkä teen ruokaa, jos jaksan. Sekin on melko suuri ponnistus minulle. Opiskelut minun pitää hoitaa loppuun masennuksestani huolimatta, rimaa hipoen.

Kommentoi

Stressiä, aatetta ja lääkkeitä

Sunnuntai 20.9.2009 klo 22:53:46 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , , , , ,

Koulu aiheuttaa paineita. Eilen pääasiassa nukuin, yöllä pelasin ja tänäänkin olen vain ”keräillyt voimia”, paitsi että voimat eivät kerry kun aika kuluu murehtiessa. Koulussa käymäni kurssi vaatii haastattelujen tekemistä, ja ne ovat henkisesti hyvin raskaita, vaikka eivät aikaa välttämättä paljon viekään. Nämä kyseiset haastattelut tuntuvat lisäksi olevan – jos eivät tarkoituksettomia – niin ainakin hyödyttömiä. Epäilen, että tällaiset sadistiset tehtävänannot pyrkivät koulimaan työelämää varten. Siellä kun joutuu tekemään kaikenlaista ahdistavaa ja hyödytöntä. Toisaalta tämä saattaa olla vain saman teeman aitoa jatkumoa, ja opettajan ties mistä saama hyödytön projekti nakittuu opiskelijaparoille.

Nyt voin tehdä opinnäytetyötä hieman eteenpäin vain kahtena päivänä viikossa, mikä ei riitä. Olisi otettava niin sanottu no-nonsense-asenne ja jätettävä vähemmän tilaa ahdistukselle. Tässä ihailen työväenluokan sisukkaita puurtajia, jotka saattavat olla hölmöjä juntteja, mutta vastaavasti täynnä sellaista elinvoimaa, joka minulta puuttuu. Tätä rupesin miettimään saatuani jokin aika sitten Facebookissa kutsun sovellukseen nimeltä ”Skinhead: A Way of Life”. Kaikki skinit eivät ole rasisteja tai äärioikeistolaisia, joten tavallaan voisin itsekin samaistua tuollaiseen elämäntapa-aatteeseen.

Tiistaina psykiatrilla käydessäni suostuin nostamaan hieman risperidoniannostani, mitä psykiatri olikin jo aiemmin ehdotellut. Minua pelottaa se, että kohtaukseni johtuvat lääkkeistäni. Pahaenteisesti olenkin saanut nyt pari kohtausta lyhyen ajan sisällä – perjantaina väsyneenä koulussa ja viime yönä pelatessani – eikä nytkään olo tunnu kaksiselta. Tavallaan kohtaukset ovat hyväkin asia, sillä ne kertovat yleensä että on aika nukkua tai ainakin levätä. Toivottavasti maltan kuunnella kehoni varoituksia.

Kommentoi

Pettymyksiä ja valmistautumista pettymyksiin

Sunnuntai 23.8.2009 klo 22:54:52 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , ,

Viime ajat ovat kuluneet lähinnä aikaa tappaessa. Valitettavasti tämäkään kesä ei tuonut muutosta entiseen menoon. On varsin tuskastuttavaa, kun tietää että sitä ei välttämättä tule koskaan, mutta silti odottaa ikuisesti jonkinlaista ihmettä. Äsken tuli TV:stä dokumentti kiinalaisista virkakoneiston kynsissä vääryyksiä kokeneista ihmisistä, jotka odottavat joka päivä turhaan mahdollisuutta päästä valitustoimistoon kertomaan asiansa, vuosikymmentenkin ajan. Asetelmassa on jotain hyvin kafkamaista, mutta niin on tavallaan minunkin elämässäni.

Sain viimein torstaina käytyä Mielenterveyden keskusliiton infopiste Propellissa, jossa olin jo aiemmin muutamaan otteeseen vieraillut viime vuonna. Minulla oli nimittäin mielessä jonkinlaisen tukihenkilön etsiminen, jotta pääsisin jaloilleni. Sainkin sovittua tapaamisen Turun mielenterveysyhdistykseen, mutta toiveeni sen suhteen eivät ole kovin korkealla. Ehkä siellä on tarjolla jonkinlaisia aktiviteetteja. Eivät ne suoraan auta asiaani, mutta jos ne eivät syö liikaa aikaa, voisin harkitakin sellaista.

Olin eilen ja toissapäivänä viettämässä aikaa tuntemattomien ja parin tutunkin kanssa. Petyin taas sosiaaliseen kyvyttömyyteeni. En vain ole niitä, jotka voittaisivat ihmiset puolelleen. Toisaalta asenteeni oli jotenkin passiivinen, enkä yrittänyt tarpeeksi. Ehkä minua vain pelotti liikaa. Pääasia kuitenkin on, että pystyin menemään ja kenties sain taas hiukan harjoitusta.

Kommentit (2)

Uusi ja samalla vanha päämäärä

Perjantai 29.5.2009 klo 20:38:57 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , , , ,

Sain opiskeluoikeuden takaisin, ja nyt minulla on taas tietty päämäärä elämässäni, jonka eteen voin tehdä työtä. Vielä on tosin monta ongelmaa, jotka pitäsi ratkoa, ja aikaa on lopulta melko niukasti.

Saan päivässä aikaan kovin vähän, ja minulle on tyypillistä asioiden kasautuminen läjäksi, jota yritän purkaa alhaalta käsin. Tarkoitan tällä sitä, että tunnepitoiset ja vaikeat asiat estävät minua tarttumasta helpompiin. Helposti näen hoidettavat asiat ketjuna, joka pitää ratkaista järjestyksessä, usein vaikeimmasta alkaen. Pelkään, että jumitun liian usein tällaisiin tulppiin, ja aika loppuu kesken. Aika kun juoksee niin kamalaa vauhtia aina muutenkin.

Koitan helpottaa vaikeisiin asioihin ryhtymistä päivittäisellä ulkoilulla. Joka päivä pitäisi myös muistaa ja jaksaa siivota jonkin verran. Tärkeää olisi välttää ajan tuhlaamista pelaamiseen. En oikein tiedä, miten suhtautuisin kaunokirjallisuuden lukemiseen, joka vie myös aikaa, koska olen hidas lukija. Viime aikoina lääkkeiden ottaminen ei ole sujunut kovin täsmällisesti. Päivärytmin säännöllistäminen auttaisi paitsi työnteossa, varmaan myös aamulääkkeiden ottamisessa, mutta en tiedä maltanko vieläkään mennä ajoissa nukkumaan.

Kommentoi

Pois heittämisen vaikeudesta

Lauantai 4.4.2009 klo 22:43:19 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , ,

Heitin juuri pois Ursan jäsenlehtiä vuosilta 1992–1997. Enoni tilasi niitä minulle, mutta en juuri koskaan tullut lukeneeksi niitä. En ole koskaan harrastanut asioita kovin innokkaasti, eikä tähtitiede ole poikkeus. Lehtien pois heittäminen sai minut kuitenkin itkemään, ja minun on vaikeaa rauhoittua.

Olen niitä ihmisiä, joiden on vaikeaa heittää pois tavaroita. Vanhoja tavaroita pois heittäessään hävittää omaa menneisyyttään ja linkkejä, jotka yhdistävät itseä nuorempaan itseensä ja muihin tärkeisiin ihmisiin. Uudemmissa on oma problematiikkansa. Tavarat luovat paitsi kaaosta ja henkistä painolastia, myös turvallisuuden tunnetta, mikä onkin kai pääasiallinen tekijä niiden keräämisen taustalla. Kasvatuksella on ollut varmasti vaikutusta, vaikka siskoni onkin erilainen.

Minulla on isäni talossa vielä hyvin paljon tavaraa varastoituna. Niistä pitäisi kaikista päästä eroon, mutta olen jatkuvassa pulassa kaiken tämän kanssa. Oma kotini toisessa kaupungissa on hyvin pieni ja myös kaaoksen vallassa, eikä minulla olisi oikein varaa matkustella tätä väliä. Joillain tavaroilla olisi ehkä käyttöarvoa jollekulle, mutta en tiedä, mitä kautta ne voisi lajoittaa pois. Yritän sanoa itselleni, että pääasia on, että saan pidettyä prosessin käynnissä. Niinäkin kertoina, kun en ole saanut mitään aikaiseksi, olen aina ottanut mukaani tai heittänyt pois edes jotain pientä, joka symbolisesti on helpottanut jäljellä olevaa urakkaa.

Minua ärsyttää se, miten paljon henkistä kapasiteettiani vievät asiat, joita en kuitenkaan saa edistymään. Tavallaan paradoksaalisesti haluaisin, että koko menneisyys olisi vain säilötty jonnekin ilmatiiviisti eikä minun tarvitsisi siihen enää kajota, kunhan se olisi vain olemassa. Maailma kuitenkin menee menojaan ja kai minäkin tässä vähitellen kasvan ihmisenä.

Kommentoi

Vanhemmat artikkelit »