Posts Tagged päivärytmi
Keskiviikko 2.9.2009 at 22:36:16
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, henkinen kehitys, Internet, keho, koti, mielenterveys, niksit, opiskelu, päivärytmi, ravinto, stressi, TV
Asiat kehittyvät. Viime perjantaista alkaen olen nyt muutamana päivänä käynyt mielenterveysyhdistyksen tiloissa tekemässä opinnäytetyötäni ja olenkin saanut sitä etenemään – kovin hitaasti tosin. (Kotona siitä ei tulisi mitään.) Työskentelyä haittaa rankasti väsymys, joka iskee aamupäivisin, koska en ole saanut mentyä nukkumaan ajoissa. Huomenna alkaa koululla eräs kurssi, johon minun on osallistuttava.
Olen myös nyt useana päivänä käynyt syömässä joko koululla tai eräässä yliopistoruokalassa, koska sain hankittua opiskelijakortin koululta. Se tuntuu hyvältä. Hyvin pitkän aikaa olin pelkän oman viitseliäisyyteni varassa ruuan suhteen, naurettavasta syystä. Hankin joskus alkuaikoina koulun ilmaisen opiskelijakortin ja kuvittelin yhä löytäväni sen, kunhan saisin siivottua kunnolla. Siksi en voinut hankkia uutta, kunnes minun oli tehtävä myönnytys oman tulevaisuuteni ja kehoni vuoksi.
Tämä on stressaavaa aikaa ja minun on ponnisteltava ja ylitettävä itseni. Nyt olen niin lähellä tavoitettani, että en saa enää epäonnistua. Tämä voi tuntua kenties liian kovalta vaatimukselta ajatellen mielenterveydellisiä ongelmiani, mutta tiedän, että minusta on tähän, kunhan vain panen peliin kaiken – tai ainakin riittävästi… Suurimmat ongelmat ovat netissä roikkuminen ja televisio. Jälkimmäinen helpottaa nyt, kun ohjelmakartta syksyn alkaessa muuttuu.
Osoiterakenne
Perjantai 29.5.2009 at 20:38:57
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, koti, kuntoilu, lääkkeet, niksit, opiskelu, päivärytmi, pelot
Sain opiskeluoikeuden takaisin, ja nyt minulla on taas tietty päämäärä elämässäni, jonka eteen voin tehdä työtä. Vielä on tosin monta ongelmaa, jotka pitäsi ratkoa, ja aikaa on lopulta melko niukasti.
Saan päivässä aikaan kovin vähän, ja minulle on tyypillistä asioiden kasautuminen läjäksi, jota yritän purkaa alhaalta käsin. Tarkoitan tällä sitä, että tunnepitoiset ja vaikeat asiat estävät minua tarttumasta helpompiin. Helposti näen hoidettavat asiat ketjuna, joka pitää ratkaista järjestyksessä, usein vaikeimmasta alkaen. Pelkään, että jumitun liian usein tällaisiin tulppiin, ja aika loppuu kesken. Aika kun juoksee niin kamalaa vauhtia aina muutenkin.
Koitan helpottaa vaikeisiin asioihin ryhtymistä päivittäisellä ulkoilulla. Joka päivä pitäisi myös muistaa ja jaksaa siivota jonkin verran. Tärkeää olisi välttää ajan tuhlaamista pelaamiseen. En oikein tiedä, miten suhtautuisin kaunokirjallisuuden lukemiseen, joka vie myös aikaa, koska olen hidas lukija. Viime aikoina lääkkeiden ottaminen ei ole sujunut kovin täsmällisesti. Päivärytmin säännöllistäminen auttaisi paitsi työnteossa, varmaan myös aamulääkkeiden ottamisessa, mutta en tiedä maltanko vieläkään mennä ajoissa nukkumaan.
Osoiterakenne
Keskiviikko 13.5.2009 at 22:42:25
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): bloggaus, elämäpeli, keho, lääkkeet, mielenterveys, opiskelu, päivärytmi, stressi, terapia
Viime aikoina elämässäni on ollut ylimääräistä stressiä, mikä on osittain ollut syynä siihen, että en ole löytänyt intoa, voimia tai aikaa kirjoitella tänne. Haen sittenkin vielä opiskeluoikeuttani takaisin, jotta voisin vielä valmistua tai ainakin saada selkeän päätöksen tälle elämäni jaksolle.
Minulla on aika psykoterapia-arvioon, jonka jälkeen terapian rahoitus selvinnee hieman. On mahdollista, että se kustannettaisiin aluksi ostopalveluna (?) ja vasta myöhemmin Kelan korvaamana.
Eilen huomasin, että painoni oli, tosin vatsa täynnä, noussut normaalipainon alarajoille, mikä on rohkaisevaa itsetuntoni kannalta. Huolestuttavaa sen sijaan on jatkuva toimintakykyni heikkous. Lisäksi unirytmini on paineiden takia mennyt taas sekaisin. Minun pitäisi pystyä perustelemaan, miksi nyt olen tarpeeksi hyvässä kunnossa saattaakseni opiskeluni loppuun, mutta olenko minä? Nyt on vain luotettava siihen ja lääkkeisiini.
Osoiterakenne
Keskiviikko 11.2.2009 at 23:41:48
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, bloggaus, Internet, lääkkeet, mielenterveys, päivärytmi, TV
Kirjoitan tätä merkintää kotini nettiyhteyden ollessa poikki ja siirrän sen päiväkirjaani toivottavasti huomenna keskiviikkona. Varmastikaan ei ole vain netin toimimattomuuden syytä, että tämä päivä on valunut hukkaan, mutta olen kuitenkin lähinnä vain istunut tässä odotellen. Hävettää, että olen kuin komediasarjan nörtti, joka ei osaa tehdä mitään ilman Internetiä. Muistutan itselleni, että olen sairas ihminen, kadotettu sielu, ja ne eivät ole komediasarjojen aihepiiriä.
Sain lääkäriltä näytepakkauksen uutta lääkettä. Tähän mennessä kokeilemillani masennuslääkkeillähän ei ole tuntunut olevan juurikaan positiivisia vaikutuksia olotilaani tai toimintakykyyni. Sivuvaikutukset ovat toisaalta tehneet oloni kurjaksi. Uusi lääkeaine on nimeltään risperidoni ja sen varsinaiset käyttöalueet ovat psykoosien ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän manian hoito, mikä kuulostaa kieltämättä hieman pelottavalta. Käyttämäni annoskoko on hyvin pieni, 0,5 mg, mutta sehän vaihtelee lääkeaineittain paljonkin (vertaa moklobemidin 300 mg tabletteihin, joita otan kaksi päivittäin). Pieninä annoksina tietyt psykoosilääkkeet esimerkiksi lievittävät ahdistusta tai helpottavat nukkumista, tosin lääkärin mukaan risperidoni ei ole väsyttävä.
Lääkkeen ottamisen jälkeen olo saattaa tuntua hetken aikaa jotenkin sekavalta, mutta ahdistus tosiaankin tuntuisi hellittävän. On helpottavaa huomata, että lääkkeistä voi olla apua. Tematsepaami (rauhoittava lääke, bentsodiatsepiini) on auttanut minua nukkumaan, mutta on kurjaa huomata, että en pysty nukkumaan vieläkään kunnolla ilman sitä, vaikka unirytmini on korjaantunut melkoisesti. Siitä puheen ollen, taidan mennä nyt nukkumaan, sillä kello on pian puoli kaksitoista ja olo on sopivan väsynyt ja rauhallinen.
Osoiterakenne
Keskiviikko 28.1.2009 at 12:14:22
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): fantasiat, Internet, kuolema, mielenterveys, niksit, päivärytmi, rakkaudettomuus, sosiaalisuus, stressi, tytöt
Viikko sitten otin asioista selvää ja särjin sydämmeni, joka oli pitkään pitänyt yllä hölmöjä, lohduttavia fantasioita. Seurasi tuskaa ja ahdistusta, pettymystä ja kateutta. Tämä oli jälleen niitä hetkiä, kun tunsin, kuinka masennus on konkreettisesti pilannut elämäni. Kuva täydellisestä onnesta törmäsi omaan heikkoon suojakuoreeni. Nyt olen lähinnä surullinen.
Kun tänään heräsin, mietin, miksi en voi rakastaa tai arvostaa itseäni. Koen, että en riitä muiden silmissä ja että kaikki minussa on väärin. Mitä rakastettavaa minussa silloin voi olla? En tietenkään pysty uskottelemaan itselleni, että se kaikki on pelkkää kuvitelmaa, varsinkaan, koska sellainen on epärealistista. Jos yritän miettiä hyviä puolia itsessäni, ne helposti kääntyvät negatiivisiksi. Miksi koitan vielä jatkaa? Se tuntuu niin turhalta. Minusta on vain haittaa ja harmia. Toivon yhä jotain… Surulliseen loppuun saakka.
Olen viime päivät koittanut saada käännettyä vuorokausirytmiäni noin 12 tunnilla. Se on hyvin vaikeaa, kun päivä ei rytmity luonnostaan mitenkään. Valvominen tuntuu olevan masentuneilla melko yleinen ongelma. Nukkumaan ei millään malttaisi mennä. Jotenkin se kai liittyy aivokemiaan ja ahdistuksen lieventämiseen, mutta mekanismia en tunne. Sovin IRCissä erään toisen ongelmaisen kanssa, että heräämme joka aamu tiettyyn aikaan aamupalalle ja vaihdamme vähän kuulumisia. En vain oikein usko, että hän on tarpeeksi motivoitunut sellaiseen. Tänään hän ei saapunut aamulla paikalle. Itsekin olen joka päivä joutunut nukkumaan päiväunia, koska yöllä en saa nukuttua kovin pitkään enkä kestä väsymystä päivällä.
Kaikenlaiset ongelmat rasittavat mieltäni, ja ne kietoutuvat toisiinsa, suureksi möykyksi, jota koitan epätoivoisesti purkaa. Sitäkin pitäisi kai rakastaa kiehtovana haasteena.
Osoiterakenne
Vanhemmat artikkelit »
