Posts Tagged mielenterveys
Sunnuntai 22.11.2009 klo 23:52:40
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, bloggaus, lääkkeet, mielenterveys, opiskelu, päivärytmi, pelot, terapia
Onko tämä viikonloppu jälleen kulunut hukkaan? En tiedä, mutta nukkunut olen ainakin paljon. Koko lauantai meni nukkuessa ja tänäänkin piti ottaa päiväunet, kun olo oli sen verran heikko. Osa lienee olantsapiinin vaikutusta, osa flunssan, osa vuorokausirytmin puutteen, osa vuodenajan.
Sain koulusta taas kerran – tällä kertaa varmasti viimeisen kerran – jatkoaikaa opinnoilleni. Päätös tuli armollisen nopeasti, eli minun ei tarvinnut viikkokausia tuskastella pelkojeni kanssa. Valmistun siis ensi vuoden puolella. Nämä opinnot eivät ole niin merkittäviä, että olisi kannattanut uhrata vajaata seitsemää vuotta niihin, mutta tällaista tämä elämä on. Kaikki vaan lipuu ohitse ja jään ihmettelemään. Valmistuminen on tavallaan suuri askel minulle elämässä, tavallaan ei, koska muut ongelmat jäävät. Tilaa aukeaa muulle, mutta tuskin saan sitä täytettyä muulla kuin ikuisella jumituksella.
Minulla on ollut halu kirjoitella tänne päiväkirjaan/blogiin tiettyjä juttuja jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut sitä tehdyksi. Ehkä nyt alkavalla viikolla saisin vähän aktivoiduttua. Tämä päiväkirjamerkintä antaa minulle päivän jatkoaikaa. Kun kirjoittan asiaa, minun täytyy paneutua siihen huolella, mikä vaikeuttaa paljon toimeen ryhtymistä.
Sade ropisee rauhoittavasti ikkunan takana. Huomenna käyn terapiaryhmässä ja sen jälkeen ehkä teen ruokaa, jos jaksan. Sekin on melko suuri ponnistus minulle. Opiskelut minun pitää hoitaa loppuun masennuksestani huolimatta, rimaa hipoen.
Osoiterakenne
Perjantai 30.10.2009 klo 23:50:17
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): Internet, lääkkeet, mielenterveys
Pidän hetken Pasiradiota pois päältä että voin kirjoittaa tämän merkinnän. On perjantai-ilta ja oloni on olosuhteisiin nähden melko hyvä. Ehkä se on merkki siitä että lääkkeet toimivat, ehkä olen vain hälläväliä-mielentilassa.
Olen nyt viime lauantaista asti käyttänyt uutta lääkettä, olantsapiinia, joka tunnetaan myös kauppanimellä Zyprexa. En ole väsymyksen ja kasvaneen unentarpeen lisäksi havainnut mitään selviä sivuoireita; tosin annokseni on pieni, 5 mg. Vaihdoin sen risperidonin tilalle, lähinnä outojen, näkökenttään vaikuttaneiden sekavuuskohtausteni takia. Niitä ei olekaan enää tullut. Tänään tosin oloni oli kotiin tullessa hieman heikko ja tunsin ikään kuin kohtauksen ensioireita.
Minua arveluttaa psykiatrini asenne lääkitystä kohtaan. Selvästi hänen mielestään lääkkeet ovat hyvä ja tärkeä asia, mutta on ikään kuin minun vastuullani, mitä lääkkeitä kelpuutan milloinkin, vaikka hän tekeekin ehdotuksia. Psyykenlääkkeiden suhteen voi tosin olla, että varmoja totuuksia ei välttämättä olekaan. Luin esimerkiksi eräästä Wired-lehden artikkelista, että lääkkeiden placebo-vaikutus on jostain tuntemattomasta syystä lisääntynyt ja kaiken lisäksi riippuu siitä, missä maassa testit tehdään. Haluan kuitenkin ajatella, että lääkkeistä on hyötyä. Haluan edes placebon tuomaa hyvää mieltä.
Osoiterakenne
Keskiviikko 2.9.2009 klo 22:36:16
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, henkinen kehitys, Internet, keho, koti, mielenterveys, niksit, opiskelu, päivärytmi, ravinto, stressi, TV
Asiat kehittyvät. Viime perjantaista alkaen olen nyt muutamana päivänä käynyt mielenterveysyhdistyksen tiloissa tekemässä opinnäytetyötäni ja olenkin saanut sitä etenemään – kovin hitaasti tosin. (Kotona siitä ei tulisi mitään.) Työskentelyä haittaa rankasti väsymys, joka iskee aamupäivisin, koska en ole saanut mentyä nukkumaan ajoissa. Huomenna alkaa koululla eräs kurssi, johon minun on osallistuttava.
Olen myös nyt useana päivänä käynyt syömässä joko koululla tai eräässä yliopistoruokalassa, koska sain hankittua opiskelijakortin koululta. Se tuntuu hyvältä. Hyvin pitkän aikaa olin pelkän oman viitseliäisyyteni varassa ruuan suhteen, naurettavasta syystä. Hankin joskus alkuaikoina koulun ilmaisen opiskelijakortin ja kuvittelin yhä löytäväni sen, kunhan saisin siivottua kunnolla. Siksi en voinut hankkia uutta, kunnes minun oli tehtävä myönnytys oman tulevaisuuteni ja kehoni vuoksi.
Tämä on stressaavaa aikaa ja minun on ponnisteltava ja ylitettävä itseni. Nyt olen niin lähellä tavoitettani, että en saa enää epäonnistua. Tämä voi tuntua kenties liian kovalta vaatimukselta ajatellen mielenterveydellisiä ongelmiani, mutta tiedän, että minusta on tähän, kunhan vain panen peliin kaiken – tai ainakin riittävästi… Suurimmat ongelmat ovat netissä roikkuminen ja televisio. Jälkimmäinen helpottaa nyt, kun ohjelmakartta syksyn alkaessa muuttuu.
Osoiterakenne
Sunnuntai 23.8.2009 klo 22:54:52
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, mielenterveys, pelot, sosiaalisuus, TV, yhteiskunta
Viime ajat ovat kuluneet lähinnä aikaa tappaessa. Valitettavasti tämäkään kesä ei tuonut muutosta entiseen menoon. On varsin tuskastuttavaa, kun tietää että sitä ei välttämättä tule koskaan, mutta silti odottaa ikuisesti jonkinlaista ihmettä. Äsken tuli TV:stä dokumentti kiinalaisista virkakoneiston kynsissä vääryyksiä kokeneista ihmisistä, jotka odottavat joka päivä turhaan mahdollisuutta päästä valitustoimistoon kertomaan asiansa, vuosikymmentenkin ajan. Asetelmassa on jotain hyvin kafkamaista, mutta niin on tavallaan minunkin elämässäni.
Sain viimein torstaina käytyä Mielenterveyden keskusliiton infopiste Propellissa, jossa olin jo aiemmin muutamaan otteeseen vieraillut viime vuonna. Minulla oli nimittäin mielessä jonkinlaisen tukihenkilön etsiminen, jotta pääsisin jaloilleni. Sainkin sovittua tapaamisen Turun mielenterveysyhdistykseen, mutta toiveeni sen suhteen eivät ole kovin korkealla. Ehkä siellä on tarjolla jonkinlaisia aktiviteetteja. Eivät ne suoraan auta asiaani, mutta jos ne eivät syö liikaa aikaa, voisin harkitakin sellaista.
Olin eilen ja toissapäivänä viettämässä aikaa tuntemattomien ja parin tutunkin kanssa. Petyin taas sosiaaliseen kyvyttömyyteeni. En vain ole niitä, jotka voittaisivat ihmiset puolelleen. Toisaalta asenteeni oli jotenkin passiivinen, enkä yrittänyt tarpeeksi. Ehkä minua vain pelotti liikaa. Pääasia kuitenkin on, että pystyin menemään ja kenties sain taas hiukan harjoitusta.
Osoiterakenne
Maanantai 27.7.2009 klo 22:54:35
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, mielenterveys, sosiaalisuus, terapia
Toivoin hartaasti ettei näin kävisi. Olen jälleen kerran joutunut kuoppaan, josta on vaikeaa nousta ylös. Oloni ei ole psyykkisesti kovin paha, mutta en saa kerrassaan mitään tehdyksi. Viikonloppuna sain jopa kutsun erääseen tapahtumaan, mikä on minulle harvinaista, mutta en mennyt. Se vain tuntui liian vaikealta. Luulin että sen vastapainoksi olisin jaksanut tehdä koulutöitä, mutta pelasin vain. En käynyt katsomassa Tall Ships’ Racen laivoja vaikka olisin halunnut. En ole ulkoillut päivittäin tai lukenut edes romaania, joka minulla on kesken.
Olotila on minulle hyvin tuttu. Tietenkin vihaan sitä, mutta samalla mielen valtaa jonkinlainen raukeuden tunne, kun niin sanotusti antaa vain mennä. Tunnen empatiaa narkomaaneja, juoppoja ja muita elämänsä pilaavia kohtaan. Silti haluaisin tehdä kaikkeni, jotta voisin taas nousta huterille jaloilleni. On vain vaikeaa saada pyöriä jälleen pyörimään, kun ne kerran ovat pysähtyneet.
En ole sentään ollut täysin joutilaana. Ostin silmälasit alennusmyynnistä. (En ole ihan tyytyväinen niihin, mutta nyt näen taas paremmin.) Tapasin perjantaina erästä ystävää. Viikottainen terapiaryhmä on jälleen alkanut ja kaupassa tulee käytyä samalla matkalla. Nyt minulla on kolme päivää aikaa ennen Faces-festivaalia yrittää parhaani.
Osoiterakenne
Vanhemmat artikkelit »
