Posts Tagged lääkkeet
Sunnuntai 22.11.2009 klo 23:52:40
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, bloggaus, lääkkeet, mielenterveys, opiskelu, päivärytmi, pelot, terapia
Onko tämä viikonloppu jälleen kulunut hukkaan? En tiedä, mutta nukkunut olen ainakin paljon. Koko lauantai meni nukkuessa ja tänäänkin piti ottaa päiväunet, kun olo oli sen verran heikko. Osa lienee olantsapiinin vaikutusta, osa flunssan, osa vuorokausirytmin puutteen, osa vuodenajan.
Sain koulusta taas kerran – tällä kertaa varmasti viimeisen kerran – jatkoaikaa opinnoilleni. Päätös tuli armollisen nopeasti, eli minun ei tarvinnut viikkokausia tuskastella pelkojeni kanssa. Valmistun siis ensi vuoden puolella. Nämä opinnot eivät ole niin merkittäviä, että olisi kannattanut uhrata vajaata seitsemää vuotta niihin, mutta tällaista tämä elämä on. Kaikki vaan lipuu ohitse ja jään ihmettelemään. Valmistuminen on tavallaan suuri askel minulle elämässä, tavallaan ei, koska muut ongelmat jäävät. Tilaa aukeaa muulle, mutta tuskin saan sitä täytettyä muulla kuin ikuisella jumituksella.
Minulla on ollut halu kirjoitella tänne päiväkirjaan/blogiin tiettyjä juttuja jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut sitä tehdyksi. Ehkä nyt alkavalla viikolla saisin vähän aktivoiduttua. Tämä päiväkirjamerkintä antaa minulle päivän jatkoaikaa. Kun kirjoittan asiaa, minun täytyy paneutua siihen huolella, mikä vaikeuttaa paljon toimeen ryhtymistä.
Sade ropisee rauhoittavasti ikkunan takana. Huomenna käyn terapiaryhmässä ja sen jälkeen ehkä teen ruokaa, jos jaksan. Sekin on melko suuri ponnistus minulle. Opiskelut minun pitää hoitaa loppuun masennuksestani huolimatta, rimaa hipoen.
Osoiterakenne
Perjantai 30.10.2009 klo 23:50:17
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): Internet, lääkkeet, mielenterveys
Pidän hetken Pasiradiota pois päältä että voin kirjoittaa tämän merkinnän. On perjantai-ilta ja oloni on olosuhteisiin nähden melko hyvä. Ehkä se on merkki siitä että lääkkeet toimivat, ehkä olen vain hälläväliä-mielentilassa.
Olen nyt viime lauantaista asti käyttänyt uutta lääkettä, olantsapiinia, joka tunnetaan myös kauppanimellä Zyprexa. En ole väsymyksen ja kasvaneen unentarpeen lisäksi havainnut mitään selviä sivuoireita; tosin annokseni on pieni, 5 mg. Vaihdoin sen risperidonin tilalle, lähinnä outojen, näkökenttään vaikuttaneiden sekavuuskohtausteni takia. Niitä ei olekaan enää tullut. Tänään tosin oloni oli kotiin tullessa hieman heikko ja tunsin ikään kuin kohtauksen ensioireita.
Minua arveluttaa psykiatrini asenne lääkitystä kohtaan. Selvästi hänen mielestään lääkkeet ovat hyvä ja tärkeä asia, mutta on ikään kuin minun vastuullani, mitä lääkkeitä kelpuutan milloinkin, vaikka hän tekeekin ehdotuksia. Psyykenlääkkeiden suhteen voi tosin olla, että varmoja totuuksia ei välttämättä olekaan. Luin esimerkiksi eräästä Wired-lehden artikkelista, että lääkkeiden placebo-vaikutus on jostain tuntemattomasta syystä lisääntynyt ja kaiken lisäksi riippuu siitä, missä maassa testit tehdään. Haluan kuitenkin ajatella, että lääkkeistä on hyötyä. Haluan edes placebon tuomaa hyvää mieltä.
Osoiterakenne
Sunnuntai 20.9.2009 klo 22:53:46
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, henkinen kehitys, Internet, keho, lääkkeet, opiskelu, pelot, stressi, yhteiskunta
Koulu aiheuttaa paineita. Eilen pääasiassa nukuin, yöllä pelasin ja tänäänkin olen vain ”keräillyt voimia”, paitsi että voimat eivät kerry kun aika kuluu murehtiessa. Koulussa käymäni kurssi vaatii haastattelujen tekemistä, ja ne ovat henkisesti hyvin raskaita, vaikka eivät aikaa välttämättä paljon viekään. Nämä kyseiset haastattelut tuntuvat lisäksi olevan – jos eivät tarkoituksettomia – niin ainakin hyödyttömiä. Epäilen, että tällaiset sadistiset tehtävänannot pyrkivät koulimaan työelämää varten. Siellä kun joutuu tekemään kaikenlaista ahdistavaa ja hyödytöntä. Toisaalta tämä saattaa olla vain saman teeman aitoa jatkumoa, ja opettajan ties mistä saama hyödytön projekti nakittuu opiskelijaparoille.
Nyt voin tehdä opinnäytetyötä hieman eteenpäin vain kahtena päivänä viikossa, mikä ei riitä. Olisi otettava niin sanottu no-nonsense-asenne ja jätettävä vähemmän tilaa ahdistukselle. Tässä ihailen työväenluokan sisukkaita puurtajia, jotka saattavat olla hölmöjä juntteja, mutta vastaavasti täynnä sellaista elinvoimaa, joka minulta puuttuu. Tätä rupesin miettimään saatuani jokin aika sitten Facebookissa kutsun sovellukseen nimeltä ”Skinhead: A Way of Life”. Kaikki skinit eivät ole rasisteja tai äärioikeistolaisia, joten tavallaan voisin itsekin samaistua tuollaiseen elämäntapa-aatteeseen.
Tiistaina psykiatrilla käydessäni suostuin nostamaan hieman risperidoniannostani, mitä psykiatri olikin jo aiemmin ehdotellut. Minua pelottaa se, että kohtaukseni johtuvat lääkkeistäni. Pahaenteisesti olenkin saanut nyt pari kohtausta lyhyen ajan sisällä – perjantaina väsyneenä koulussa ja viime yönä pelatessani – eikä nytkään olo tunnu kaksiselta. Tavallaan kohtaukset ovat hyväkin asia, sillä ne kertovat yleensä että on aika nukkua tai ainakin levätä. Toivottavasti maltan kuunnella kehoni varoituksia.
Osoiterakenne
Perjantai 29.5.2009 klo 20:38:57
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): ajan tuhlaus, koti, kuntoilu, lääkkeet, niksit, opiskelu, päivärytmi, pelot
Sain opiskeluoikeuden takaisin, ja nyt minulla on taas tietty päämäärä elämässäni, jonka eteen voin tehdä työtä. Vielä on tosin monta ongelmaa, jotka pitäsi ratkoa, ja aikaa on lopulta melko niukasti.
Saan päivässä aikaan kovin vähän, ja minulle on tyypillistä asioiden kasautuminen läjäksi, jota yritän purkaa alhaalta käsin. Tarkoitan tällä sitä, että tunnepitoiset ja vaikeat asiat estävät minua tarttumasta helpompiin. Helposti näen hoidettavat asiat ketjuna, joka pitää ratkaista järjestyksessä, usein vaikeimmasta alkaen. Pelkään, että jumitun liian usein tällaisiin tulppiin, ja aika loppuu kesken. Aika kun juoksee niin kamalaa vauhtia aina muutenkin.
Koitan helpottaa vaikeisiin asioihin ryhtymistä päivittäisellä ulkoilulla. Joka päivä pitäisi myös muistaa ja jaksaa siivota jonkin verran. Tärkeää olisi välttää ajan tuhlaamista pelaamiseen. En oikein tiedä, miten suhtautuisin kaunokirjallisuuden lukemiseen, joka vie myös aikaa, koska olen hidas lukija. Viime aikoina lääkkeiden ottaminen ei ole sujunut kovin täsmällisesti. Päivärytmin säännöllistäminen auttaisi paitsi työnteossa, varmaan myös aamulääkkeiden ottamisessa, mutta en tiedä maltanko vieläkään mennä ajoissa nukkumaan.
Osoiterakenne
Keskiviikko 13.5.2009 klo 22:42:25
· Aihe: elämä ·Avainsana(t): bloggaus, elämäpeli, keho, lääkkeet, mielenterveys, opiskelu, päivärytmi, stressi, terapia
Viime aikoina elämässäni on ollut ylimääräistä stressiä, mikä on osittain ollut syynä siihen, että en ole löytänyt intoa, voimia tai aikaa kirjoitella tänne. Haen sittenkin vielä opiskeluoikeuttani takaisin, jotta voisin vielä valmistua tai ainakin saada selkeän päätöksen tälle elämäni jaksolle.
Minulla on aika psykoterapia-arvioon, jonka jälkeen terapian rahoitus selvinnee hieman. On mahdollista, että se kustannettaisiin aluksi ostopalveluna (?) ja vasta myöhemmin Kelan korvaamana.
Eilen huomasin, että painoni oli, tosin vatsa täynnä, noussut normaalipainon alarajoille, mikä on rohkaisevaa itsetuntoni kannalta. Huolestuttavaa sen sijaan on jatkuva toimintakykyni heikkous. Lisäksi unirytmini on paineiden takia mennyt taas sekaisin. Minun pitäisi pystyä perustelemaan, miksi nyt olen tarpeeksi hyvässä kunnossa saattaakseni opiskeluni loppuun, mutta olenko minä? Nyt on vain luotettava siihen ja lääkkeisiini.
Osoiterakenne
Vanhemmat artikkelit »
