Posts Tagged kuntoilu

Uusi ja samalla vanha päämäärä

Perjantai 29.5.2009 klo 20:38:57 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , , , ,

Sain opiskeluoikeuden takaisin, ja nyt minulla on taas tietty päämäärä elämässäni, jonka eteen voin tehdä työtä. Vielä on tosin monta ongelmaa, jotka pitäsi ratkoa, ja aikaa on lopulta melko niukasti.

Saan päivässä aikaan kovin vähän, ja minulle on tyypillistä asioiden kasautuminen läjäksi, jota yritän purkaa alhaalta käsin. Tarkoitan tällä sitä, että tunnepitoiset ja vaikeat asiat estävät minua tarttumasta helpompiin. Helposti näen hoidettavat asiat ketjuna, joka pitää ratkaista järjestyksessä, usein vaikeimmasta alkaen. Pelkään, että jumitun liian usein tällaisiin tulppiin, ja aika loppuu kesken. Aika kun juoksee niin kamalaa vauhtia aina muutenkin.

Koitan helpottaa vaikeisiin asioihin ryhtymistä päivittäisellä ulkoilulla. Joka päivä pitäisi myös muistaa ja jaksaa siivota jonkin verran. Tärkeää olisi välttää ajan tuhlaamista pelaamiseen. En oikein tiedä, miten suhtautuisin kaunokirjallisuuden lukemiseen, joka vie myös aikaa, koska olen hidas lukija. Viime aikoina lääkkeiden ottaminen ei ole sujunut kovin täsmällisesti. Päivärytmin säännöllistäminen auttaisi paitsi työnteossa, varmaan myös aamulääkkeiden ottamisessa, mutta en tiedä maltanko vieläkään mennä ajoissa nukkumaan.

Kommentoi

Jumiutuja

Sunnuntai 26.4.2009 klo 22:51:57 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , , , ,

Pitäisi elää, ei vain olla olemassa. Ei pitäisi jättäytyä uhrin asemaan. Näin sanoi TV:ssä joku kovia kokenut, paljon kovempia kuin minä.

Kaikenlaisia elämänviisauksia on olemassa valtavat määrät, ne täyttävät monet kirjat kannesta kanteen, mutta auttavatko ne minua? Olen hakenut ohjenuoraa sitä koskaan löytämättä. Miten voisin oikeasti elää, saada uudenlaisen vaihteen elämääni? Tänäänkin olen istunut tässä liian paljon, vähän siivoillut ja käynyt lenkillä, mutta mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. Aikaa on vain kulunut eilisestä päivä lisää.

Jotain positiivisia merkkejäkin on. Keskiviikkona menen tapaamaan psykoterapeuttia, vaikka en ole ollenkaan varma saanko Kelan tukea terapiaan ja miten kauan byrokratia päätöstä tulee jauhamaan (kuulemani mukaan kuukausia). En ehkä koskaan aloita varsinaisia terapiakäyntejä.

Olen myös saanut painoani nostettua ja lähestynyt hiljalleen normaalipainoa, joka on haaveeni. Tänään en ole syönyt tarpeeksi, mutta voinhan vielä tehdä iltapalaa.

Kommentoi

Ahdistuksen lääkkeitä etsimässä

Sunnuntai 19.4.2009 klo 22:40:39 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , ,

Viime päivinä on sama vanha ahdistus piinannut minua. En saa tärkeitä asioita tehdyksi, mikä ahdistaa minua, ja ahdistus taas lamauttaa toimintakykyni. En ole löytänyt siihen mitään hyvää lääkettä, mutta en kai ole oikein osannut etsiäkään.

Vuosia sitten eräiden pääsykokeiden psykologisessa testauksessa kysyttiin stressinhallintakeinojani. Vastasin ainakin, että käyn ulkona kävelemässä. Se oli osittain vale, mutta en tiennyt oikein, mitä olisi pitänyt vastata. Terapiaryhmäni vetäjä puolestaan kertoi jonkin kollegansa suositelleen liikuntaa, edes korttelin ympäri kävelemistä, ahdististuksen torjuntaan. Tänään muistin sen ja pakottauduin lyhyelle kävelykierrokselle. Kuitenkin pian palattuani äitini soitti, mikä masensi minut jälleen, eli kumosi ulkoilun hyödyn. (Häntä ahdistaa minun ahdistukseni, minkä hän osittain purkaa minuun.)

Elän jatkuvasti jonkinlaisella reunalla, yrittäen päästä muurin yli. Pienetkin vastoinkäymiset pudottavat minut alas ja joudun taas ponnistelemaan saadakseni kädensijan. Sisäinen taistelu on todellakin tuttua minulle. Välillä se ryöstäytyy ulkoiseksi, turhaan.

Koitan rauhoittaa mieleni ja keskittyä olennaiseen. Ahdistuksen lääkkeet ovat ehkä pieniä ja moninaisia, hyvää oloa tuottavia asioita.

Kommentoi

Ensimmäinen sairaalaviikko takana

Perjantai 15.8.2008 klo 23:54:58 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , ,

Päiväosastolla oleminen on osoittautunut paitsi henkisesti rankaksi, myös antoisaksi. Olin aluksi melko skeptinen, mutta olen nyttemmin tottunut ajatukseen, että olen siellä hoidossa. Toivon saavani uusia voimia ja ajateltavaa. Päivittäin on erilaisia keskusteluryhmiä ja muuta toimintaa, mutta myös melko paljon ”vapaata aikaa”. Olen päivittäin pyöräillyt sairaalalle, mikä on tärkeää hyötyliikuntaa. Yksi tärkeimmistä asioista on, että saan syötyä säännöllisesti. Olen pyrkinyt pitämään mielen avoimena, jotta en ahdistuisi turhasta.

Lääkitys vaihdettiin Cymbaltaan, joka on kallis lääke, mutta toivon mukaan saan siihen jonkinlaisen lisäkorvauksen. Lääkärin mukaan sen sivuvaikutukset ovat lievempiä kuin Efexorilla, mutta vaikka olen käyttänyt kolme päivää vain puolikasta annosta (30 mg), huomaan ikäviä oireita, kuten käsien puutumista. Ensi viikolla annos olisi määrä tuplata normaaliksi.

Olen iloinen siitä, että nyt saan enemmän apua käytännön elämäni järjestämisessä. Masennukseni ei varmastikaan parane ennen kuin sen syyt poistuvat, mutta tämä on hyvä alku. Toivon saavani vielä jatkoaikaa koulun käyntiin, kuten viime vuonna.

Kommentoi

Ruumis juoksee, ajatukset eivät juuri

Lauantai 28.6.2008 klo 23:50:00 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , ,

Kävin nyt illalla juoksemassa tutulla lenkkipolullani. Satoi, mutta oli silti melko lämmintä ja ohitin monia ihmisiä. Saan kai jonkinlaista masokistista nautintoa, kun jatkan vain juoksemista, vaikka kehoon sattuu. Pitäisiköhän minun yrittää siirtää tuo tuskasta nauttiminen myös niihin asioihin, joita pelkään tehdä? Tällaisia asioita mietin jälkeenpäin pestessäni kylkiluitani ja kuopalla olevia poskiani suihkussa.

Lämmitin vähän ruokaa ja puin kuivat ja puhtaat vaatteet päälle. Se tuntui hyvältä. Minulla on oikeus ja ehkä velvollisuuskin ihmisenä tehdä asioita, joista tulee hyvä olo, mutta onko minulla ylipäätään oikeutta olla olemassa? Sitä pohdin varsinkin silloin, kun näen kurjuudessa eläviä olosuhteiden uhreja TV:ssä. Ei oma tilanteeni tietenkään ole kehuttava, mutta nykyisellään tunnen olevani kovin hyödytön, kuin en kykenisi lunastamaan paikkaani maailmassa. Ehkä jotkut kehitysmaiden ihmiset ajattelevat samoin.

Minulla on kaikesta huolimatta vielä voimia jäljellä ja kyky antaa anteeksi itselleni. Voin ehkä vielä olla mukana ja vaikuttaa jollain tavalla. Syön vähän lisää.

Kommentoi