Asiat kehittyvät. Viime perjantaista alkaen olen nyt muutamana päivänä käynyt mielenterveysyhdistyksen tiloissa tekemässä opinnäytetyötäni ja olenkin saanut sitä etenemään – kovin hitaasti tosin. (Kotona siitä ei tulisi mitään.) Työskentelyä haittaa rankasti väsymys, joka iskee aamupäivisin, koska en ole saanut mentyä nukkumaan ajoissa. Huomenna alkaa koululla eräs kurssi, johon minun on osallistuttava.
Olen myös nyt useana päivänä käynyt syömässä joko koululla tai eräässä yliopistoruokalassa, koska sain hankittua opiskelijakortin koululta. Se tuntuu hyvältä. Hyvin pitkän aikaa olin pelkän oman viitseliäisyyteni varassa ruuan suhteen, naurettavasta syystä. Hankin joskus alkuaikoina koulun ilmaisen opiskelijakortin ja kuvittelin yhä löytäväni sen, kunhan saisin siivottua kunnolla. Siksi en voinut hankkia uutta, kunnes minun oli tehtävä myönnytys oman tulevaisuuteni ja kehoni vuoksi.
Tämä on stressaavaa aikaa ja minun on ponnisteltava ja ylitettävä itseni. Nyt olen niin lähellä tavoitettani, että en saa enää epäonnistua. Tämä voi tuntua kenties liian kovalta vaatimukselta ajatellen mielenterveydellisiä ongelmiani, mutta tiedän, että minusta on tähän, kunhan vain panen peliin kaiken – tai ainakin riittävästi… Suurimmat ongelmat ovat netissä roikkuminen ja televisio. Jälkimmäinen helpottaa nyt, kun ohjelmakartta syksyn alkaessa muuttuu.
