Posts Tagged Internet

Lääkitystä vaihtamassa, osa n

Pidän hetken Pasiradiota pois päältä että voin kirjoittaa tämän merkinnän. On perjantai-ilta ja oloni on olosuhteisiin nähden melko hyvä. Ehkä se on merkki siitä että lääkkeet toimivat, ehkä olen vain hälläväliä-mielentilassa.

Olen nyt viime lauantaista asti käyttänyt uutta lääkettä, olantsapiinia, joka tunnetaan myös kauppanimellä Zyprexa. En ole väsymyksen ja kasvaneen unentarpeen lisäksi havainnut mitään selviä sivuoireita; tosin annokseni on pieni, 5 mg. Vaihdoin sen risperidonin tilalle, lähinnä outojen, näkökenttään vaikuttaneiden sekavuuskohtausteni takia. Niitä ei olekaan enää tullut. Tänään tosin oloni oli kotiin tullessa hieman heikko ja tunsin ikään kuin kohtauksen ensioireita.

Minua arveluttaa psykiatrini asenne lääkitystä kohtaan. Selvästi hänen mielestään lääkkeet ovat hyvä ja tärkeä asia, mutta on ikään kuin minun vastuullani, mitä lääkkeitä kelpuutan milloinkin, vaikka hän tekeekin ehdotuksia. Psyykenlääkkeiden suhteen voi tosin olla, että varmoja totuuksia ei välttämättä olekaan. Luin esimerkiksi eräästä Wired-lehden artikkelista, että lääkkeiden placebo-vaikutus on jostain tuntemattomasta syystä lisääntynyt ja kaiken lisäksi riippuu siitä, missä maassa testit tehdään. Haluan kuitenkin ajatella, että lääkkeistä on hyötyä. Haluan edes placebon tuomaa hyvää mieltä.

Kommentit (2)

Stressiä, aatetta ja lääkkeitä

Koulu aiheuttaa paineita. Eilen pääasiassa nukuin, yöllä pelasin ja tänäänkin olen vain ”keräillyt voimia”, paitsi että voimat eivät kerry kun aika kuluu murehtiessa. Koulussa käymäni kurssi vaatii haastattelujen tekemistä, ja ne ovat henkisesti hyvin raskaita, vaikka eivät aikaa välttämättä paljon viekään. Nämä kyseiset haastattelut tuntuvat lisäksi olevan – jos eivät tarkoituksettomia – niin ainakin hyödyttömiä. Epäilen, että tällaiset sadistiset tehtävänannot pyrkivät koulimaan työelämää varten. Siellä kun joutuu tekemään kaikenlaista ahdistavaa ja hyödytöntä. Toisaalta tämä saattaa olla vain saman teeman aitoa jatkumoa, ja opettajan ties mistä saama hyödytön projekti nakittuu opiskelijaparoille.

Nyt voin tehdä opinnäytetyötä hieman eteenpäin vain kahtena päivänä viikossa, mikä ei riitä. Olisi otettava niin sanottu no-nonsense-asenne ja jätettävä vähemmän tilaa ahdistukselle. Tässä ihailen työväenluokan sisukkaita puurtajia, jotka saattavat olla hölmöjä juntteja, mutta vastaavasti täynnä sellaista elinvoimaa, joka minulta puuttuu. Tätä rupesin miettimään saatuani jokin aika sitten Facebookissa kutsun sovellukseen nimeltä ”Skinhead: A Way of Life”. Kaikki skinit eivät ole rasisteja tai äärioikeistolaisia, joten tavallaan voisin itsekin samaistua tuollaiseen elämäntapa-aatteeseen.

Tiistaina psykiatrilla käydessäni suostuin nostamaan hieman risperidoniannostani, mitä psykiatri olikin jo aiemmin ehdotellut. Minua pelottaa se, että kohtaukseni johtuvat lääkkeistäni. Pahaenteisesti olenkin saanut nyt pari kohtausta lyhyen ajan sisällä – perjantaina väsyneenä koulussa ja viime yönä pelatessani – eikä nytkään olo tunnu kaksiselta. Tavallaan kohtaukset ovat hyväkin asia, sillä ne kertovat yleensä että on aika nukkua tai ainakin levätä. Toivottavasti maltan kuunnella kehoni varoituksia.

Kommentoi

Taistele taistele

Asiat kehittyvät. Viime perjantaista alkaen olen nyt muutamana päivänä käynyt mielenterveysyhdistyksen tiloissa tekemässä opinnäytetyötäni ja olenkin saanut sitä etenemään – kovin hitaasti tosin. (Kotona siitä ei tulisi mitään.) Työskentelyä haittaa rankasti väsymys, joka iskee aamupäivisin, koska en ole saanut mentyä nukkumaan ajoissa. Huomenna alkaa koululla eräs kurssi, johon minun on osallistuttava.

Olen myös nyt useana päivänä käynyt syömässä joko koululla tai eräässä yliopistoruokalassa, koska sain hankittua opiskelijakortin koululta. Se tuntuu hyvältä. Hyvin pitkän aikaa olin pelkän oman viitseliäisyyteni varassa ruuan suhteen, naurettavasta syystä. Hankin joskus alkuaikoina koulun ilmaisen opiskelijakortin ja kuvittelin yhä löytäväni sen, kunhan saisin siivottua kunnolla. Siksi en voinut hankkia uutta, kunnes minun oli tehtävä myönnytys oman tulevaisuuteni ja kehoni vuoksi.

Tämä on stressaavaa aikaa ja minun on ponnisteltava ja ylitettävä itseni. Nyt olen niin lähellä tavoitettani, että en saa enää epäonnistua. Tämä voi tuntua kenties liian kovalta vaatimukselta ajatellen mielenterveydellisiä ongelmiani, mutta tiedän, että minusta on tähän, kunhan vain panen peliin kaiken – tai ainakin riittävästi… Suurimmat ongelmat ovat netissä roikkuminen ja televisio. Jälkimmäinen helpottaa nyt, kun ohjelmakartta syksyn alkaessa muuttuu.

Kommentit (2)

Masennusjakson loppu tilattu

Olen nyt jo monen päivän ajan ollut alamaissa, masennuksen kourissa. Se on ärsyttävää ja rasittavaa. Haluaisin niin pystyä toimimaan kunnolla. Minulla on taas lisäpaineita, pitäisi vähän järjestellä erästä tapaamista. Olen ollut myös yksinäinen, koska minulle tärkeä ihminen ei ole ollut IRCissä juttelemassa. Yksinolossa on vaikeinta se, ettei ole ketään kenelle puhua ja huojentaa mieltään.

Masennus saattaa olla turvautumis- tai pakokeino vaikeita asioita vastaan. Olen joskus myös kuullut mielikuvaharjoituksista, joissa kehitetään mielensisäinen turvapaikka, jonne voi tarvittaessa astua milloin vain. Herääkin kysymys: voisinko vaihtaa masennuksen, ahdistuksen ja tuskan johonkin parempaan, jonka keskellä olotila olisi miellyttävä? Olen joskus yrittänyt kuvitella sellaista rauhallista, sadunomaista paikkaa, jossa kaikki olisi hyvin. Huomasin kuitenkin, että olin siellä paikassa yksin, siis yksinäinen. Olen myös kuvitellut itseäni tai jotain fantasiaversiota itsestäni jonkun muun kanssa, mutta sellaiset kuvitelmat ovat fantasioita eivätkä oikein toimi tässä tarkoituksessa.

Minulle helpoin tie lievittää ahdistusta on pelaaminen, mutta se tuntuu traagiselta, koska kulutan siihen niin paljon aikaa, jota voisin käyttää hyödyllisemmin, ja ahdistuksen joutuu kohtaamaan kuitenkin joka päivä. Olisi kai pakko pitää itsensä liikkeellä, ettei jumiutuisi tuskaiseen tilaan. Tämä asunto on omiaan pitkiin unohduksen jaksoihin. On kuitenkin samalla hyväksyttävä se, jos tuntuu että paineita on liikaa. En ole niin vahva kuin toivoisin olevani. Voimavarani ovat välillä piilossa, mutta kyllä niitä taas löytyy.

Kommentit (2)

Parempia ihmisoikeuksia etsimässä

Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on 60-vuotias. Se kuvastaa toisen maailmansodan jälkeistä ajattelua, mutta on ahkerassa käytössä nykyäänkin. Pitkälti tämä yksi julistus määrittelee, mitä ihmisoikeuksilla ylipäätään tarkoitetaan. Se on merkittävä asiakirja, mutta ei lainvoimainen. Sen sijaan kansainvälistä lakia ovat YK:n yleissopimukset, joita on laadittu muun muassa Ihmisoikeuksien julistuksen pohjalta.

Julistusta voisi sanoa onnistuneeksi, koska sen perusajatukset on otettu osaksi useimpien maiden keskeistä lainsäädäntöä, vaikka monet maat, Suomi mukaan luettuna, rikkovatkin sitä ja siihen perustuvia yleissopimuksia edelleen räikeästi. Suomen tuomioistuimet eivät ole riippumattomia ja puolueettomia niin sanotuista sotilasrikoksista syytetyille rauhan aikanakaan. Mitään perustetta ei myöskään ole (eikä saa olla) syrjiä miehiä sukupuolensa perusteella pakottamalla vain heidät asevelvollisuuteen. Ehkä jotain kertoo se, että julistus on suomennettu varsin kehnosti. Kannattaakin lukea se myös jollain YK:n kuudesta virallisesta kielestä (joista minä tosin osaan tarpeeksi hyvin vain englantia).

Julistuksessa ja sopimuksissa on puutteensa. Vaikka julistus esimerkiksi takaa elämän kaikille, varsinainen sopimus sallii kuolemantuomiot. Tietyt tahot ovat vaatineet lisäystä oikeudesta olla tappamatta. Merkittävä puute on myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien tunnustamisessa, niitä kun ei tietääkseni mainita yhdessäkään julistuksessa tai sopimuksessa. Avioliittoa koskevat artiklat puhuvat ‟miehistä ja naisista‟ avioliiton osapuolina antaen näin mahdollisuuden tulkintaan, että avioliiton täytyy olla miehen ja naisen välinen. Jos sopimuksia lukee kirjaimellisesti, monenlainen syrjintä esimerkiksi homoseksuaaleja kohtaan on sallittua. Monissa maissa onkin homoseksin kieltäviä lakeja, vaikka niiden määrä onkin ollut yleensä ottaen vähenemässä. Joissain maissa tästä ‟rikoksesta‟ langetetaan edelleen kuolemantuomioita. On syytä pohtia, miksi homoseksuaalisuus on niin suuri kompastuskivi ihmisoikeuksissa.

Ihmisoikeuksien julistuksessa peräänkuulutetaan erityistä suojaa ja avustusta äitiydelle ja lapsuudelle. Varsinaisessa sopimuksessa se onneksi rajoitetaan koskemaan kohtuullista aikaa ennen ja jälkeen lapsen syntymän – muutenhan tämä sortaisi tökerösti isien oikeuksia. Perhe nähdään julistuksessa yhteiskunnan ‟luonnollisena yksikkönä‟. Sopii vain toivoa, ettei tätä kohtaa luettaisi niin, etteivät jostain perinteisestä perhemallista poikkeavat perheet olisi perheitä ollenkaan.

Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen törmäsin erään tietokonepelin kautta. Joskus tällainen opettavaisuus on ihan mukavaakin. Julistuksessa kehotetaan lukemaan ja selittämään sitä kouluissa. Ehkä 60-vuotias julistus kaipaisi jonkin verran modernisointia sikäli, kun se vaikuttaa tulevien sukupolvien ajatteluun. Lisäksi nykyään enemmän kuin koskaan olisi tarvetta ihmisten velvollisuuksien yleismaailmalliselle julistukselle.

Kommentoi

Vanhemmat artikkelit »