Olen nyt jo monen päivän ajan ollut alamaissa, masennuksen kourissa. Se on ärsyttävää ja rasittavaa. Haluaisin niin pystyä toimimaan kunnolla. Minulla on taas lisäpaineita, pitäisi vähän järjestellä erästä tapaamista. Olen ollut myös yksinäinen, koska minulle tärkeä ihminen ei ole ollut IRCissä juttelemassa. Yksinolossa on vaikeinta se, ettei ole ketään kenelle puhua ja huojentaa mieltään.
Masennus saattaa olla turvautumis- tai pakokeino vaikeita asioita vastaan. Olen joskus myös kuullut mielikuvaharjoituksista, joissa kehitetään mielensisäinen turvapaikka, jonne voi tarvittaessa astua milloin vain. Herääkin kysymys: voisinko vaihtaa masennuksen, ahdistuksen ja tuskan johonkin parempaan, jonka keskellä olotila olisi miellyttävä? Olen joskus yrittänyt kuvitella sellaista rauhallista, sadunomaista paikkaa, jossa kaikki olisi hyvin. Huomasin kuitenkin, että olin siellä paikassa yksin, siis yksinäinen. Olen myös kuvitellut itseäni tai jotain fantasiaversiota itsestäni jonkun muun kanssa, mutta sellaiset kuvitelmat ovat fantasioita eivätkä oikein toimi tässä tarkoituksessa.
Minulle helpoin tie lievittää ahdistusta on pelaaminen, mutta se tuntuu traagiselta, koska kulutan siihen niin paljon aikaa, jota voisin käyttää hyödyllisemmin, ja ahdistuksen joutuu kohtaamaan kuitenkin joka päivä. Olisi kai pakko pitää itsensä liikkeellä, ettei jumiutuisi tuskaiseen tilaan. Tämä asunto on omiaan pitkiin unohduksen jaksoihin. On kuitenkin samalla hyväksyttävä se, jos tuntuu että paineita on liikaa. En ole niin vahva kuin toivoisin olevani. Voimavarani ovat välillä piilossa, mutta kyllä niitä taas löytyy.
