Posts Tagged elämäpeli

Paineita ja edistysaskelia

Viime aikoina elämässäni on ollut ylimääräistä stressiä, mikä on osittain ollut syynä siihen, että en ole löytänyt intoa, voimia tai aikaa kirjoitella tänne. Haen sittenkin vielä opiskeluoikeuttani takaisin, jotta voisin vielä valmistua tai ainakin saada selkeän päätöksen tälle elämäni jaksolle.

Minulla on aika psykoterapia-arvioon, jonka jälkeen terapian rahoitus selvinnee hieman. On mahdollista, että se kustannettaisiin aluksi ostopalveluna (?) ja vasta myöhemmin Kelan korvaamana.

Eilen huomasin, että painoni oli, tosin vatsa täynnä, noussut normaalipainon alarajoille, mikä on rohkaisevaa itsetuntoni kannalta. Huolestuttavaa sen sijaan on jatkuva toimintakykyni heikkous. Lisäksi unirytmini on paineiden takia mennyt taas sekaisin. Minun pitäisi pystyä perustelemaan, miksi nyt olen tarpeeksi hyvässä kunnossa saattaakseni opiskeluni loppuun, mutta olenko minä? Nyt on vain luotettava siihen ja lääkkeisiini.

Kommentit (2)

Jumiutuja

Pitäisi elää, ei vain olla olemassa. Ei pitäisi jättäytyä uhrin asemaan. Näin sanoi TV:ssä joku kovia kokenut, paljon kovempia kuin minä.

Kaikenlaisia elämänviisauksia on olemassa valtavat määrät, ne täyttävät monet kirjat kannesta kanteen, mutta auttavatko ne minua? Olen hakenut ohjenuoraa sitä koskaan löytämättä. Miten voisin oikeasti elää, saada uudenlaisen vaihteen elämääni? Tänäänkin olen istunut tässä liian paljon, vähän siivoillut ja käynyt lenkillä, mutta mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. Aikaa on vain kulunut eilisestä päivä lisää.

Jotain positiivisia merkkejäkin on. Keskiviikkona menen tapaamaan psykoterapeuttia, vaikka en ole ollenkaan varma saanko Kelan tukea terapiaan ja miten kauan byrokratia päätöstä tulee jauhamaan (kuulemani mukaan kuukausia). En ehkä koskaan aloita varsinaisia terapiakäyntejä.

Olen myös saanut painoani nostettua ja lähestynyt hiljalleen normaalipainoa, joka on haaveeni. Tänään en ole syönyt tarpeeksi, mutta voinhan vielä tehdä iltapalaa.

Kommentoi

Kehon hallintaa lääkkeillä ja ruualla

Toissapäivänä kokeilin mirtatsapiinia taas pitkästä aikaa, ja tälläkin kertaa se aiheutti valtavan väsymyksen, joka lamasi toimintakyvyn. Tämänhetkinen lääkärini sanoi kuitenkin, että väsyttävä vaikutus on voimakkaampi pienillä annoksiksilla kuin suurilla, joita käytetään masennuksen hoitoon. Eilen illalla otin hieman suuremman annoksen, ja tämänpäiväinen väsymys ei ollutkaan niin paha kuin eilen. Jouduin kuitenkin ottamaan parasetamolia päänsärkyyn illalla. Huomenna nostan annosta taas. Muita mirtatsapiinin sivuvaikutuksia voivat olla ruokahalun ja painon lisääntyminen, mikä on tapauksessani lähinnä positiivista.

Olen viime aikoina saanut hivutettua painoani ylöspäin kiinnittämällä huomiota ruokaan ja syömiseen silloinkin, kun nälkä ei piinaa. Toissa lauantaina vaakani näytti 61,2 kg (tosin lukema voi olla hieman alakanttiin, koska lääkärin vaaka näytti enemmän kuin omani). Sitä seuraavina päivinä lukemat olivat: 61,3 kg, 61,4 kg, 61,5 kg, 61,9 kg ja 61,9 kg. Pienen tauon jälkeen punnitsin eilen painokseni 62,3 kg ja tänään 62,7 kg. Paino saattaa tietysti vaihdella päivittäin monista syistä, eli lukemat ovat vain suuntaa-antavia, mutta suunta näyttää kuitenkin olleen oikea. Noin 66-kiloisena olisin normaalipainon alarajoilla, mikä on ensimmäinen tavoitteeni. Siihen vielä 10 kg lisää, niin voisin ehkä olla tyytyväinen itseeni.

Toivottavasti muistaisin punnita itseni joka aamu. Painoni olisi yksi ominaisuus, jonka kehittymisestä pitäisin täällä kirjaa. Hölmöyksissäni ostin digitaalivaa’an, jonka paristo ei todellakaan kestä kauan, mutta sen kanssa on nyt elettävä.

Kommentoi

Kaipuuta tähtiin ja jumalainen peli

Tunnen taas että aika valuu ohitseni ja saan tehtyä vain pienen osan siitä mitä minun täytyisi. Olen ikään kuin toisessa ulottuvuudessa, jossa aika kuluu hitaammin kuin sen ulkopuolella, oikeassa maailmassa. Silti vanhenen yhtä nopeasti kuin muutkin.

Katselin ikkunastani Venusta iltataivaalla. Se loisti kirkkaana – kokonainen tuntematon, paksujen pilvien verhoama maailma. Eniten kaipaan kaukaisille, kylmille, pienille planeetoille, joissa voisi istuskella rauhassa katselemassa tähtiä. Täältä ne näkyvät kovin huonosti. Toki matkustaisin kauemmaskin, jos se olisi mahdollista: tähtien luo, toisiin galakseihin tai jopa toisiin maailmankaikkeuksiin. Kaikkivoipaisuusfantasiat piinaavat minua.

En tiedä, onko minulla mitään paikkaa tässä maailmassa. Tässä todellisuudessa olen kokija, subjekti, mutta vailla tarkoitusta. Monille on tullut mieleen verrata elämää peliin ja varsinaisia elämäpelejä onkin tehty useita. Jos olen sisällä jumalan pelaamassa simulaatiossa, olen varsin huono väline siinä. Jos taas tehtäväni on kerätä pisteitä, en ole keksinyt, miten parhaiten niitä keräisin, enkä edes oikein tiedä, mistä niitä saisi. Olen kuitenkin jo pitkän aikaa miettinyt jonkinlaisen oman pelin rakentamista elämäni kehyksiin, osittain lisätäkseni elämisen motivaatiota. Ehkä suunnittelen sitä tulevissa päiväkirjamerkinnöissäni.

Kommentoi