Posts Tagged bloggaus

Paineita ja edistysaskelia

Viime aikoina elämässäni on ollut ylimääräistä stressiä, mikä on osittain ollut syynä siihen, että en ole löytänyt intoa, voimia tai aikaa kirjoitella tänne. Haen sittenkin vielä opiskeluoikeuttani takaisin, jotta voisin vielä valmistua tai ainakin saada selkeän päätöksen tälle elämäni jaksolle.

Minulla on aika psykoterapia-arvioon, jonka jälkeen terapian rahoitus selvinnee hieman. On mahdollista, että se kustannettaisiin aluksi ostopalveluna (?) ja vasta myöhemmin Kelan korvaamana.

Eilen huomasin, että painoni oli, tosin vatsa täynnä, noussut normaalipainon alarajoille, mikä on rohkaisevaa itsetuntoni kannalta. Huolestuttavaa sen sijaan on jatkuva toimintakykyni heikkous. Lisäksi unirytmini on paineiden takia mennyt taas sekaisin. Minun pitäisi pystyä perustelemaan, miksi nyt olen tarpeeksi hyvässä kunnossa saattaakseni opiskeluni loppuun, mutta olenko minä? Nyt on vain luotettava siihen ja lääkkeisiini.

Kommentit (2)

Tunteiden ilmaisija

Kirjoitan tätä nyt poikkeuksellisesti yöllä (puolen yön jälkeen), koska tulin vastatusten erään ongelmani kanssa, ja on hyvä purkaa tuntoja siitä saman tien. En nimittäin kykene ilmaisemaan konfliktitilanteissa tunteitani muille tarpeeksi hyvin, mistä aiheutuu erilaisia sosiaalisia ongelmia. Ne eivät varmaankaan haittaisi elämääni kovin paljon, jos olisin luonteelstani erilainen ja elämäni ei olisi näin rajoittunutta.

Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi pukea ristiriitaisia tunteitani sanoiksi; en vain ole tottunut sellaiseen. Sen sijaan joko aloitan turhan, aikaa vievän riitelyn tai lähden pois paikalta joko fyysisesti tai henkisesti. Siinä vaiheessa kun suutun, panikoin tai lukkeudun, on peli yleensä menetetty. Suuttumus ja ahdistuneisuus ovat ihan hyväksyttäviä tunnetiloja, mutta ne pitäisi osata ilmaista suoraan ja rakentavasti. Tämä ongelma on tullut vastaan muun muassa terapiaryhmässäni ja tietysti IRCissä.

Minun pitäisi pystyä muuttamaan oppimiani ja syvään juurtuneita käyttäytymismallejani. Lisäksi minun pitäisi tunnistaa ajoissa esimerkiksi se, kun minua tai oikeuksiani loukataan, jotta voisin kertoa siitä. Viime kirjoituksessani sanoin, että sisäinen taisteluni ryöstäytyy välillä ulkoiseksi. Pitäisikin pyrkiä sen hallittuun kanavointiin. Vaikka tunteiden nieleminen ei ole pidemmän päälle hyväksi, on sekin ajoittain tarpeen, mutta tunteet on silloinkin hyvä käsitellä jälkikäteen. Sitä koitan tässä tehdä.

Tällainen tunteista kirjoittaminen tai niistä puhuminen ei ole minulle miehenä ihan vaivatonta – tunnistan senkin puolen itsessäni.

Kommentit (4)

Kiertokuvailua

Sain haasteen tällaiseen kyselyyn viime kesänä; kiitos, Bethel. :-) Osa vastauksista on siltä ajalta, hiukan muokattuina, joten voi olla, että tämänhetkinen tilanne ei kuvastu niistä täydellisesti. Silloin aika ei ollut vielä kypsä tämän julkaisemiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

KUVAILE
Kukkaroasi:

Hopeinen, kimalteleva, hieman punertava Hello Kitty -lompakko. Nyt se on jo aika kulunut taskussa pitämisen takia. Tykkään Hello Kitty -krääsästä.

Hammasharjaasi:
Vihreä.

Päivittäisiä korujasi:
En ole viimeaikoina juuri käyttänyt, joskus aiemmin enemmän. Minulla on tosin aina festariranneke kädessä. Olen harkinnut sen leikkaamista pois…

Kännykkääsi:
Se oli pölyyntynyt taskussa, joten putsasin näytön. Tuntui melkein, kuin olisin saanut uuden puhelimen. Sillä voi ottaa valokuvia, vaikkakin aika huonoja. Herään usein pelaamalla kännykällä backgammonia.

Tyynyliinojasi:
Yhdessä on vihreitä keijuja, toisessa kukkia ja kolmannessa jotain abstraktia.

Huonettasi:
Tosi pieni, ikävä paikka. Tänne sulkeudun unohdukseen.

Aurinkolasejasi:
En käytä. Pelkään vähän että silmät kärsiivät sen takia.

Shampootasi:
Halvinta, mitä löytyy.

CD-stereoitasi:
Ei ole. Vanha kasettisoitin toimi vanhan tietokoneen kaiuttimina, tosin siitäkin taitaa kuulua ääniä vain toisesta kaiuttimesta. CD:tä voi kuunnella tietokoneella, mutta yleensä rippaan kappalleet kovalevylle, koska CD rämisee pyöriessään.

Lävistyksiä:
Korvissa on muutama ja nenässä yksi. En käytä nykyään usein korvakoruja. Joskus on ollut hakaneula korvassa, erikokoisia rinkuloita yms. Ehkä taas joskus.

Mitä on nyt päälläsi:
T-paita, ruma pusero, ruskeat farkut, villasukat jne.

MUUTA
Jos saisit tappaa jonkun ja et jäisi siitä kiinni, kenet tappaisit?:

Oikeasti en ketään, mutta ehkä villeissä fantasioissa montakin ihmistä jossakin rinnakkaistodellisuudessa.

Ketkä haluaisit nähdä juuri nyt?:
Jonkun ihanan.

Soittotaito?:
Osaan ehkä tapailla tai improvisoida jotain, mutta en ole koskaan harjoitellut varsinaisesti.

Pidätkö kynttilöistä?:
Joo.

Pidätkö suitsukkeista?:
Joissain tilanteissa ja paikoissa, mutta en kovin monissa.

Pidätkö veren mausta?:
Joskus tulee verta nenästä ja on se kai ihan hyvää. Muiden verta en kyllä joisi.

Uskotko rakkauteen?:
Aika harvaan muuhun asiaan kuin siihen.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?:
Uskon, että tuo on tylsä ja kulunut fraasi. Aina se jostain silmäyksestä alkaa (jos siis tarkoitetaan näkeviä ihmisiä). Ensin ihastuu, sitten rakastuu ja lopulta rakastaa.

Osaatko syödä puikoilla?:
Kyllä. Pidän niistä enemmän kuin haarukoista ja veitsistä.

Lempilimu:
Viimeaikoina olen juonut aika paljon ns. energiajuomia.

Jotain, mitä haluaisit ymmärtää paremmin?:
Tätä mystistä kaikkeutta.

Jos voisit kääntää aikaa taaksepäin, mitä muuttaisit?:
Jos voisi kokeilla, mitä eri vaihtoehdoista seuraa, niin tekisin sen. Säilyttäisin kuitenkin myös ns. oikean aikajatkumon, että näkisin mihin se johtaa.

Miljoona euroa lahjoitetaan sinulle! yksi asia, minkä ostaisit:
Ruokaa.

Mitä pizzasi päälle laitetaan?:
Parsaa, oliiveja, paprikaa, sipulia, kaprista, miksei myös vaikka artisokkaa ym.

Ruotsi vai englanti?:
Brittienglanti.

Pidätkö sateesta?:
Joo, varsinkin sen äänestä. Pouta eli sateettomuus on kyllä yleensä kivempaa ulkona ollessa.

Minkä vaihtaisit itsessäsi?:
Montakin asiaa. Haluaisin olla aika erilainen, mutta en mahda itselleni mitään.

Minkä väriset sukat sinulla on nyt?:
Beiget.

Mitä ensimmäisessä tekstiviestissäsi saapuneet-kansiossa lukee?:
Vanhin, joka on tallella, alkaa sanoilla: ”Saat pian”. Viestien listassa näkyy alkusanat ja olen säästänyt mm. sellaisia, joista muodostuu jotain humoristista.

Oletko hyvä matematiikassa?:
On minulla matemaattinen pää kaiketi, mutta en osaa kovin paljon. Tunnen erään ihmislaskukoneen; itse olen melko huono päässälaskussa.

Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on?:
Joitain luonteenpiirteitä.

Mistä luulet, että muut tunnistavat sinut?:
Ulkonäöstä varmaan.

Mikä kappale soi nyt päässäsi?:
Viime päivinä olen kuunnellut aika paljon Tavaramarkkinoiden kappaletta Kevät, ja se on soinut päässänikin, mutta ei juuri nyt.

Paljonko kello on?
Lähentelee puoltayötä.

Missä huoneessa olet nyt?:
Omassa, muilta vuokratussa.

Minne matkustaisit, jos lähtisit huomenna?:
Helsinkiin.

Onko sinulla parasta ystävää?:
Eipä kai. Haluaisin kyllä sellaisen.

Oletko humoristinen?:
Joskus.

Omistatko hyviä ystäviä?:
On ne ihan jees yleensä.

Onko kynsissäsi kynsilakkaa?:
Ei.

Mikä on puhelimesi taustakuvana?:
Nyt siinä on joku vihreä epämääräinen lehti.

Omistatko raitapaitoja?:
Uskoisin. Yksi kului puhki jonkin aikaa sitten ja heitin pois.

Onko tylsää juuri nyt?:
Ahdistavaa on, mutta ei tylsää.

Seurusteletko jonkun kanssa?:
No en.

Kenen luona olit viimeksi?:
Isän.

Henkilö jolle nauroit?:
Eräs ihminen, josta pidän paljon. Valitettavasti tunne ei ole yhtä voimakas molemmin puolin.

Joka nauroi sinulle?:
Ei minulle kai naureta kovin usein.

Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus?:
Unohdan niitä aktiivisesti.

Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
Miksei, siinä on vain hieman härskit sanat.

Harrastaisitko seksiä sen henkilön kanssa, ketä suutelit viimeisimpänä?
Ehkäpä.

Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
En muista, ketä ajattelin, mutta tuskin.

Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
En oikein kehtaa kertoa niitä kenellekään.

Muuttaisitko asumaan maahan, jossa kävit viimeksi?
Miksen.

Pukeutuisitko koulukuvaukseen vaatteisiin, jotka sinulla on nyt päällä?
En mielelläni, ellen olisi unohtanut kuvauspäivää ja saapuisin näissä vaatteissa.

Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
Jos söisi vain yhtä asiaa, olisi ruokavalio varsin heikko, joten en.

Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
Kyllä.

Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
En.

Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
Kyllä.

Koska viimeksi sanoit jollekin rakastavasi häntä?
Ehkä eilen mielikuvitushenkilölle.

Kirjoittavatko ihmiset nimesi väärinpäin?
Minä sanon sen usein itse väärin päin koska en yleensä osaa sanoa sitä oikein päin.

Oletko hiljainen vai äänekäs?
Hiljainen.

Kenestä ihmisestä pidät eniten?
Eräästä ystävästäni.

Kuka on sinulle tärkein ihminen maailmassa?
Itse olen, valitettavasti.

Kenelle haluaisit antaa pusun poskelle?
Jollekin ihanalle.

Rakastatko oikeasti ketään koko sydämesi pohjasta?
Haluaisin kyllä.

Kuka viimeksi katsoi sua pitkään?
Tuskin kukaan kovin pitkään katsoo. Ehkä psykiatri.

Onko sinua pussannut kukaan viimeisen kuukauden aikana?
No ei.

Mitä et voi vastustaa?
Söpöjä otuksia.

Kuka teillä kävi viimeksi kylässä?
En päästä tänne ketään mielelläni. En muista, kuka olisi ollut.

Mitä alkoholipitoista juomaa joit viimeks?
Muistaakseni jonkun yökerhossa pöydälle jättämää drinkkiä.

Mitä bestiksesi poika-/tyttöystävä sanoi sinulle viimeksi?
Ei ole bestistä ja vaikka olisikin, hänellä ei olisi poika-/tyttöystävää (tietääkseni).

Kuka sinulle on viimeksi soittanut?
Isä soitti, kun oli käymässä Turussa.

Oletko rauhallinen ihminen?
Yleensä, paitsi kun suutun. Silloinkin melko rauhallinen. Sisäisesti olen joskus aika rauhaton.

Tylsistytkö helposti?
En, mutta tietynlainen tylsyys on toisaalta aika jatkuva olotila elämässäni.

Kommentoi

Asiatonta oleskelua

Olin perjantaina terapiaryhmän jälkeen Turun keskustassa ja törmäsin taas tuttuun aiheeseen: kaupungin tiloja ei ole rakennettu ihmisiä varten. Kadut on tietenkin varattu autoille, mutta entä sisätilat? Ne on varattu rahalle.

Varsinkin talvella on turhauttavaa yrittää löytää yhtäkään mukavaa paikkaa, jossa voisi istuskella ja vaikka syödä eväitä. Keskustan kauppakeskuksesta on ilmeisesti viimeisetkin ilmaiset penkit viety pois, jotta ihmiset pysyisivät liikkeellä ja oletettavasti törsäisivät enemmän. Kahvilatilaa on puolestaan lisätty – ylikalliita kahvilahintoja maksamaan suostuville riittää kyllä istumapaikkoja. Kauppakeskuksen arkkitehti on aikanaan ajattelemattomasti sijoittanut portaikkoja paikalle, jossa ei ole vilkasta liikennettä. Niillä norkoilevia teinejä siedetään, mikä on kenties liiketaloudellisesti kannattavaa.

Lepäily ja markkinatalous eivät tunnu sopivan yhteen. Jos asunnoton oikaisee itsensä kävelykadun penkille hetkeksi, vartija tulee alta aikayksikön häätämään hänet pois. Asunnottomathan muistuttavat ikävällä tavalla ihmisille, että kaikki eivät pärjää tässä yhteiskunnassa. Heitä ei tarvitse sietää, koska se osoittaisi, että olemme epäonnistuneet. Toisaalta he ovat huonoja ostoskadun liiketoiminnan kannalta. Usein uusia, keskusta-alueille rakennettuja tiloja on mainostettu kaupunkilaisten yhteisinä ”olohuoneina”. Nämä olohuoneet on yleensä varattu maksaville vieraille, ja pärstäkertoimella on vaikutusta siihen, kuka niissä saa oleilla.

Kirjastossa saa sentään istua vapaasti. Siellä on myös kahvila. Olisiko kohtuullista odottaa, että tällaisessa julkisessa instituutiossa olisi myös lupa syödä omia eväitään? Turhaa haihattelua. Suomessa on kyseenalaistamattomana ennakko-oletuksena omien eväiden syönti ehdottomasti kielletty silloinkin, kun kahvilassa olisi reippaasti tilaa, ja luultavasti, vaikka asiakas oikeasti ostaisikin jotain. Kirjaston muissa tiloissa syöminen on tietenkin kiellettyä.

Tässä top-5-vinkkilistani siihen, miten istahtaa ilmaiseksi kaupungilla:

  • 5. Mene tavaratalon kenkäosastolle, ota kenkäpari hyllystä ja istu kiristelemään nauhoja, kunnes sinut häädetään ulos.
  • 4. Istu kahvilassa ikään kuin jotain odotellen, kunnes sinut häädetään ulos.
  • 3. Varasta (tai valmista) muovinen numerolätkä, pane se Hesburgerissa pöydälle ja istuskele ”odotellen ruokaasi”.
  • 2. Mene pankin konttoriin, ota käteesi vanhentunut jonotusnumerolappu ja istu ”odottamaan vuoroasi”.
  • 1. Kirjoita kriittinen blogikirjoitus ja odota, että asiat muuttuisivat.

Kommentit (3)

Näkymätön toivoo olemattomaksi

Tunnen, että minulla ei ole oikeutta elää. En ole tarpeeksi hyvä, en kykene perustelemaan, miksi minun annettaisiin olla hengissä. Minut ehkä saataisiin kuntoutettua normaaliksi ihmiseksi, mutta sellaisen kustannukset vaikuttavat olevan liian suuret. Minulla on syyllinen olo. Vien toisilta enkä anna takaisin mitään. Kenties nykytilanteeni olisi voinut ennustaa jo varhaisessa vaiheessa ja tehdä jotain kurssin korjaamiseksi oikeaan suuntaan. En tiedä, onko nyt jo liian myöhäistä.

Asun opiskelija-asunnossa, vaikka en opiskele. Minut saatetaan häätää pois milloin tahansa. Joudun kuuntelemaan naapuritalosta kantautuvaa vaihto-opiskelijoiden möykkää öisin. Minusta ei olisi sellaiseen – todennäköisesti masentuisin ulkomaillakin ja vetäytyisin omiin oloihini. En tiedä, mitä minun pitäisi taas tehdä saadakseni rauhan, jos minulla ei ole edes oikeutta olla täällä. Vaikka olisikin, olisi hyvin vaikeaa tehdä asialle mitään. Olen yksinkertaisesti väärä ihminen väärässä paikassa.

Aamulla menen verikokeeseen, ja nyt minun on paastottava. Tunnen kuluttavani terveydenhuollon resursseja kohtuuttomasti, nyt kun on lama-aikakin. Kaikki menee vain pieleen ja itseni lisäksi myös muut joutuvat siitä maksamaan. Tämän blogin kirjoittamisestakin joku muu joutuu maksamaan. Haluaisin päästä pois. Tällaista on, kun masennus kasaa ongelmia elämään.

Torstaina tapasin muutamia ystäviäni. Yökerhossa joku tyttö katseli minua. En tiedä miksi hän katseli, mutta tunsin sen hieman hivelevän olematonta itsetuntoani.

Kommentit (2)

Vanhemmat artikkelit »