Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on 60-vuotias. Se kuvastaa toisen maailmansodan jälkeistä ajattelua, mutta on ahkerassa käytössä nykyäänkin. Pitkälti tämä yksi julistus määrittelee, mitä ihmisoikeuksilla ylipäätään tarkoitetaan. Se on merkittävä asiakirja, mutta ei lainvoimainen. Sen sijaan kansainvälistä lakia ovat YK:n yleissopimukset, joita on laadittu muun muassa Ihmisoikeuksien julistuksen pohjalta.
Julistusta voisi sanoa onnistuneeksi, koska sen perusajatukset on otettu osaksi useimpien maiden keskeistä lainsäädäntöä, vaikka monet maat, Suomi mukaan luettuna, rikkovatkin sitä ja siihen perustuvia yleissopimuksia edelleen räikeästi. Suomen tuomioistuimet eivät ole riippumattomia ja puolueettomia niin sanotuista sotilasrikoksista syytetyille rauhan aikanakaan. Mitään perustetta ei myöskään ole (eikä saa olla) syrjiä miehiä sukupuolensa perusteella pakottamalla vain heidät asevelvollisuuteen. Ehkä jotain kertoo se, että julistus on suomennettu varsin kehnosti. Kannattaakin lukea se myös jollain YK:n kuudesta virallisesta kielestä (joista minä tosin osaan tarpeeksi hyvin vain englantia).
Julistuksessa ja sopimuksissa on puutteensa. Vaikka julistus esimerkiksi takaa elämän kaikille, varsinainen sopimus sallii kuolemantuomiot. Tietyt tahot ovat vaatineet lisäystä oikeudesta olla tappamatta. Merkittävä puute on myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien tunnustamisessa, niitä kun ei tietääkseni mainita yhdessäkään julistuksessa tai sopimuksessa. Avioliittoa koskevat artiklat puhuvat ‟miehistä ja naisista‟ avioliiton osapuolina antaen näin mahdollisuuden tulkintaan, että avioliiton täytyy olla miehen ja naisen välinen. Jos sopimuksia lukee kirjaimellisesti, monenlainen syrjintä esimerkiksi homoseksuaaleja kohtaan on sallittua. Monissa maissa onkin homoseksin kieltäviä lakeja, vaikka niiden määrä onkin ollut yleensä ottaen vähenemässä. Joissain maissa tästä ‟rikoksesta‟ langetetaan edelleen kuolemantuomioita. On syytä pohtia, miksi homoseksuaalisuus on niin suuri kompastuskivi ihmisoikeuksissa.
Ihmisoikeuksien julistuksessa peräänkuulutetaan erityistä suojaa ja avustusta äitiydelle ja lapsuudelle. Varsinaisessa sopimuksessa se onneksi rajoitetaan koskemaan kohtuullista aikaa ennen ja jälkeen lapsen syntymän – muutenhan tämä sortaisi tökerösti isien oikeuksia. Perhe nähdään julistuksessa yhteiskunnan ‟luonnollisena yksikkönä‟. Sopii vain toivoa, ettei tätä kohtaa luettaisi niin, etteivät jostain perinteisestä perhemallista poikkeavat perheet olisi perheitä ollenkaan.
Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen törmäsin erään tietokonepelin kautta. Joskus tällainen opettavaisuus on ihan mukavaakin. Julistuksessa kehotetaan lukemaan ja selittämään sitä kouluissa. Ehkä 60-vuotias julistus kaipaisi jonkin verran modernisointia sikäli, kun se vaikuttaa tulevien sukupolvien ajatteluun. Lisäksi nykyään enemmän kuin koskaan olisi tarvetta ihmisten velvollisuuksien yleismaailmalliselle julistukselle.
