Olin viikon verran ”lomailemassa” mökillä. Siellä ei ollut sellaista rauhaa kuin olisin odottanut, mutta nautin olostani kuitenkin siinä määrin kuin oli mahdollista. Ennen lähtöä pohdin pitkään, pitäisikö minun ottaa työt mukaan lomalleni, joka näin ollen ei olisi ihan oikea loma. Päädyin ottamaan tietokoneen ja lähdemateriaalia mukaani, koska työskentely ei tuntunut onnistuvan kotona ja kaikkia varteenotettavia keinoja on hyvä kokeilla. Lopputulos oli kehnon lainen – en saanut tikkua ristiin projektini hyväksi ja ajatus työskentelystä pyöri ajoittain mielessäni. Syytin toimettomuudestani olosuhteita.
Paluumatka oli myös hieman stressaava. Pienet asiat, varsinkin kertyessään, saavat oloni usein melko ahdistuneeksi. Nyt kotona olen viettänyt lamauttavaa rokulipäivää ja sama masennuksen viitta on taas harteillani. En yksinkertaisesti osaa lomailla tai ottaa rennosti. Onneksi huomenna ovat asiat aina paremmin, ainakin niissä ajatuksissa, joilla tyynnytän mieltäni.
Lomailuviikko ei mennyt toki täysin hukkaan, vaikka veikin kallista aikaani. Mökillä join oman mittapuuni mukaan poikkeuksellisen paljon olutta ja myös söin paljon, joten painoni nousi. Kävin uimassa lähes joka päivä. Koin kiusallisia sosiaalisia tilanteita, mutta sain niistä myös ajattelemisen aihetta ja tietenkin sosiaaliset kontaktit ovat kaltaiselleni erakolle muutenkin hyödyksi. Seistessäni laiturilla katsomassa auringonlaskua kuvankauniissa järvimaisemassa koin rakkautta ja yhteenkuuluvuutta tätä maata kohtaan.
