Viime aikoina elämässäni on ollut ylimääräistä stressiä, mikä on osittain ollut syynä siihen, että en ole löytänyt intoa, voimia tai aikaa kirjoitella tänne. Haen sittenkin vielä opiskeluoikeuttani takaisin, jotta voisin vielä valmistua tai ainakin saada selkeän päätöksen tälle elämäni jaksolle.
Minulla on aika psykoterapia-arvioon, jonka jälkeen terapian rahoitus selvinnee hieman. On mahdollista, että se kustannettaisiin aluksi ostopalveluna (?) ja vasta myöhemmin Kelan korvaamana.
Eilen huomasin, että painoni oli, tosin vatsa täynnä, noussut normaalipainon alarajoille, mikä on rohkaisevaa itsetuntoni kannalta. Huolestuttavaa sen sijaan on jatkuva toimintakykyni heikkous. Lisäksi unirytmini on paineiden takia mennyt taas sekaisin. Minun pitäisi pystyä perustelemaan, miksi nyt olen tarpeeksi hyvässä kunnossa saattaakseni opiskeluni loppuun, mutta olenko minä? Nyt on vain luotettava siihen ja lääkkeisiini.
W sanoi
Itsekuria. Ihmisen velvollisuus on opetella itsekuria ja
hoidettava hommat loppuun. Tartu kiinni siitä, mistä
ensiksi saat ja hoida homma loppuun asti.
Sinä pystyt siihen.
tahto sanoi
En oikein usko itsekuriin. Sitä tuntuu olevan mahdotonta muuttaa ajatuksista toiminnaksi, vaikka miten haluaisi. Depressio on tehokas este itsekurille. Sen sijaan on mahdollista tehdä useita muita asioita, jotka edesauttavat toimintakykyä. Tahtotila on tärkeä. Toisaalta mainitset mahdollisuuden opetella itsekuria – itse en tiedä mitään metodia siihen.