Sain opiskeluoikeuden takaisin, ja nyt minulla on taas tietty päämäärä elämässäni, jonka eteen voin tehdä työtä. Vielä on tosin monta ongelmaa, jotka pitäsi ratkoa, ja aikaa on lopulta melko niukasti.
Saan päivässä aikaan kovin vähän, ja minulle on tyypillistä asioiden kasautuminen läjäksi, jota yritän purkaa alhaalta käsin. Tarkoitan tällä sitä, että tunnepitoiset ja vaikeat asiat estävät minua tarttumasta helpompiin. Helposti näen hoidettavat asiat ketjuna, joka pitää ratkaista järjestyksessä, usein vaikeimmasta alkaen. Pelkään, että jumitun liian usein tällaisiin tulppiin, ja aika loppuu kesken. Aika kun juoksee niin kamalaa vauhtia aina muutenkin.
Koitan helpottaa vaikeisiin asioihin ryhtymistä päivittäisellä ulkoilulla. Joka päivä pitäisi myös muistaa ja jaksaa siivota jonkin verran. Tärkeää olisi välttää ajan tuhlaamista pelaamiseen. En oikein tiedä, miten suhtautuisin kaunokirjallisuuden lukemiseen, joka vie myös aikaa, koska olen hidas lukija. Viime aikoina lääkkeiden ottaminen ei ole sujunut kovin täsmällisesti. Päivärytmin säännöllistäminen auttaisi paitsi työnteossa, varmaan myös aamulääkkeiden ottamisessa, mutta en tiedä maltanko vieläkään mennä ajoissa nukkumaan.
