Arkisto huhtikuu, 2009

Jumiutuja

Sunnuntai 26.4.2009 klo 22:51:57 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , , , ,

Pitäisi elää, ei vain olla olemassa. Ei pitäisi jättäytyä uhrin asemaan. Näin sanoi TV:ssä joku kovia kokenut, paljon kovempia kuin minä.

Kaikenlaisia elämänviisauksia on olemassa valtavat määrät, ne täyttävät monet kirjat kannesta kanteen, mutta auttavatko ne minua? Olen hakenut ohjenuoraa sitä koskaan löytämättä. Miten voisin oikeasti elää, saada uudenlaisen vaihteen elämääni? Tänäänkin olen istunut tässä liian paljon, vähän siivoillut ja käynyt lenkillä, mutta mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. Aikaa on vain kulunut eilisestä päivä lisää.

Jotain positiivisia merkkejäkin on. Keskiviikkona menen tapaamaan psykoterapeuttia, vaikka en ole ollenkaan varma saanko Kelan tukea terapiaan ja miten kauan byrokratia päätöstä tulee jauhamaan (kuulemani mukaan kuukausia). En ehkä koskaan aloita varsinaisia terapiakäyntejä.

Olen myös saanut painoani nostettua ja lähestynyt hiljalleen normaalipainoa, joka on haaveeni. Tänään en ole syönyt tarpeeksi, mutta voinhan vielä tehdä iltapalaa.

Kommentoi

Tunteiden ilmaisija

Tiistai 21.4.2009 klo 01:52:48 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , ,

Kirjoitan tätä nyt poikkeuksellisesti yöllä (puolen yön jälkeen), koska tulin vastatusten erään ongelmani kanssa, ja on hyvä purkaa tuntoja siitä saman tien. En nimittäin kykene ilmaisemaan konfliktitilanteissa tunteitani muille tarpeeksi hyvin, mistä aiheutuu erilaisia sosiaalisia ongelmia. Ne eivät varmaankaan haittaisi elämääni kovin paljon, jos olisin luonteelstani erilainen ja elämäni ei olisi näin rajoittunutta.

Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi pukea ristiriitaisia tunteitani sanoiksi; en vain ole tottunut sellaiseen. Sen sijaan joko aloitan turhan, aikaa vievän riitelyn tai lähden pois paikalta joko fyysisesti tai henkisesti. Siinä vaiheessa kun suutun, panikoin tai lukkeudun, on peli yleensä menetetty. Suuttumus ja ahdistuneisuus ovat ihan hyväksyttäviä tunnetiloja, mutta ne pitäisi osata ilmaista suoraan ja rakentavasti. Tämä ongelma on tullut vastaan muun muassa terapiaryhmässäni ja tietysti IRCissä.

Minun pitäisi pystyä muuttamaan oppimiani ja syvään juurtuneita käyttäytymismallejani. Lisäksi minun pitäisi tunnistaa ajoissa esimerkiksi se, kun minua tai oikeuksiani loukataan, jotta voisin kertoa siitä. Viime kirjoituksessani sanoin, että sisäinen taisteluni ryöstäytyy välillä ulkoiseksi. Pitäisikin pyrkiä sen hallittuun kanavointiin. Vaikka tunteiden nieleminen ei ole pidemmän päälle hyväksi, on sekin ajoittain tarpeen, mutta tunteet on silloinkin hyvä käsitellä jälkikäteen. Sitä koitan tässä tehdä.

Tällainen tunteista kirjoittaminen tai niistä puhuminen ei ole minulle miehenä ihan vaivatonta – tunnistan senkin puolen itsessäni.

Kommentit (4)

Ahdistuksen lääkkeitä etsimässä

Sunnuntai 19.4.2009 klo 22:40:39 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , ,

Viime päivinä on sama vanha ahdistus piinannut minua. En saa tärkeitä asioita tehdyksi, mikä ahdistaa minua, ja ahdistus taas lamauttaa toimintakykyni. En ole löytänyt siihen mitään hyvää lääkettä, mutta en kai ole oikein osannut etsiäkään.

Vuosia sitten eräiden pääsykokeiden psykologisessa testauksessa kysyttiin stressinhallintakeinojani. Vastasin ainakin, että käyn ulkona kävelemässä. Se oli osittain vale, mutta en tiennyt oikein, mitä olisi pitänyt vastata. Terapiaryhmäni vetäjä puolestaan kertoi jonkin kollegansa suositelleen liikuntaa, edes korttelin ympäri kävelemistä, ahdististuksen torjuntaan. Tänään muistin sen ja pakottauduin lyhyelle kävelykierrokselle. Kuitenkin pian palattuani äitini soitti, mikä masensi minut jälleen, eli kumosi ulkoilun hyödyn. (Häntä ahdistaa minun ahdistukseni, minkä hän osittain purkaa minuun.)

Elän jatkuvasti jonkinlaisella reunalla, yrittäen päästä muurin yli. Pienetkin vastoinkäymiset pudottavat minut alas ja joudun taas ponnistelemaan saadakseni kädensijan. Sisäinen taistelu on todellakin tuttua minulle. Välillä se ryöstäytyy ulkoiseksi, turhaan.

Koitan rauhoittaa mieleni ja keskittyä olennaiseen. Ahdistuksen lääkkeet ovat ehkä pieniä ja moninaisia, hyvää oloa tuottavia asioita.

Kommentoi

Hyväksyntää

Maanantai 13.4.2009 klo 22:52:13 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , ,

Toissa yönä näin taas kerran unta, jossa osasin lentää. Ne ovat tiettävästi aika tavallisia unia, mutta varmaankin erilaisia eri ihmisillä. Minulla ne usein liittyvät siihen, että hämmästytän ihmisiä levitaatiokyvylläni ja koen mielihyvää, kun olen erityinen ja minut huomataan. Olen tavallaan pyrkinyt vastaavaan tosielämässäkin, mutta jostain syystä ärsyynnyn, jos oikeasti herätän huomiota. Kai tämä on sitä samaa ikuista hyväksynnän kaipuuta.

Minua ovat usein piinanneet pakonomaiset ajatukset, muistot tilanteista, joissa olen toiminut jotenkin väärin tai mokannut. En ole voinut antaa itselleni anteeksi, ja vaikka se nyt olisikin mahdollista, tiedän, että tietyt ikävät muistot aina varhaislapsuudestani asti säilyvät aina mukanani, ellen sairastu johonkin aivorappeumatautiin. Olen viimeaikoina kuitenkin kehittänyt itselleni uuden strategian, joka ehkä helpottaa tilannetta. Kun koen myötätuntoa (pientä) itseäni kohtaan, siis eräänlaista itsesääliä, voin paremmin hyväksyä itseni ja selitellä ahdistusta pienemmäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi tunteeksi. Oleellista on, että vaikka vieläkin olen tällainen kyvytön raukka, olen kuitenkin oppinut monenlaista virheistäni ja muutenkin.

Olen kuullut, että masennuksen hoidossa olisi tärkeää hyväksyä tilanne ja antaa itselleen aikaa ja mahdollisuus parantua. Olen ehkä liikkumassa siihen suuntaan, vaikka vieläkin elättelen hölmöjä toiveita ihmeparantumisesta sekä ajatuksia siitä, että en voi toimia kunnollisesti, koska en saa rakkautta, eli sitä suurinta hyväksyntää. Kysyin nimittäin itseltäni, olenko laiska ihminen vai en, ja vastaus oli, että monessa suhteessa en ole. Masennuksen oireet voi helposti sekoittaa laiskuuteen (mitä se nyt sitten ikinä onkaan). Olen hyvä ihminen, vaikka olenkin epäonnistunut.

Kommentoi

Kehon hallintaa lääkkeillä ja ruualla

Torstai 9.4.2009 klo 22:52:25 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , ,

Toissapäivänä kokeilin mirtatsapiinia taas pitkästä aikaa, ja tälläkin kertaa se aiheutti valtavan väsymyksen, joka lamasi toimintakyvyn. Tämänhetkinen lääkärini sanoi kuitenkin, että väsyttävä vaikutus on voimakkaampi pienillä annoksiksilla kuin suurilla, joita käytetään masennuksen hoitoon. Eilen illalla otin hieman suuremman annoksen, ja tämänpäiväinen väsymys ei ollutkaan niin paha kuin eilen. Jouduin kuitenkin ottamaan parasetamolia päänsärkyyn illalla. Huomenna nostan annosta taas. Muita mirtatsapiinin sivuvaikutuksia voivat olla ruokahalun ja painon lisääntyminen, mikä on tapauksessani lähinnä positiivista.

Olen viime aikoina saanut hivutettua painoani ylöspäin kiinnittämällä huomiota ruokaan ja syömiseen silloinkin, kun nälkä ei piinaa. Toissa lauantaina vaakani näytti 61,2 kg (tosin lukema voi olla hieman alakanttiin, koska lääkärin vaaka näytti enemmän kuin omani). Sitä seuraavina päivinä lukemat olivat: 61,3 kg, 61,4 kg, 61,5 kg, 61,9 kg ja 61,9 kg. Pienen tauon jälkeen punnitsin eilen painokseni 62,3 kg ja tänään 62,7 kg. Paino saattaa tietysti vaihdella päivittäin monista syistä, eli lukemat ovat vain suuntaa-antavia, mutta suunta näyttää kuitenkin olleen oikea. Noin 66-kiloisena olisin normaalipainon alarajoilla, mikä on ensimmäinen tavoitteeni. Siihen vielä 10 kg lisää, niin voisin ehkä olla tyytyväinen itseeni.

Toivottavasti muistaisin punnita itseni joka aamu. Painoni olisi yksi ominaisuus, jonka kehittymisestä pitäisin täällä kirjaa. Hölmöyksissäni ostin digitaalivaa’an, jonka paristo ei todellakaan kestä kauan, mutta sen kanssa on nyt elettävä.

Kommentoi

Vanhemmat artikkelit »