Arkisto maaliskuu, 2009

Depressio, ajatuksia

Olen nyt ollut viikon käyttämättä moklobemidia (masennuslääke), koska tarkoitus on, ainakin näillä näkymin, kokeilla mirtatsapiinia. Risperidonin käyttöä olen jatkanut. Masennus ei ole häipynyt minnekään, mutta nyt kun mieleni ei ole niin turta, voin taas tuntea myös suurempia positiivisia tunteita, mikä on voimavara sekin. Sivuoireiden loppuminen on myös helpotus. Perjantaina sain jopa laitettua makaronilaatikkoa ensimmäistä kertaa. Siitä tuli vieläpä todella hyvää. Olin pitkään tuskaillut, kun en ollut saanut sitä aikaiseksi, joten sain onnistumisesta lisäenergiaa.

Edellisestä päiväkirjamerkinnästäni nousi vielä lisää ajatuksia. Usein kokemani ajan puute aiheuttaa ongelmia sosiaalisuuteenkin. Käytän tietysti aikani aivan väärin ja tunnen ahdistusta siitä, että kaiken aikaa minun pitäisi olla tekemässä jotain ”tuottavaa”, joka veisi eteenpäin. Toisekseen, masennus aiheuttaa tällaisia kaikenlaisia esteitä ihmisten välille. Yksi este on se, että muut ihmiset ja heidän elämänsä vaikuttavat suoraan sanoen tylsiltä tai ärsyttäviltä.

Varttuessani aikuiseksi vanhempani eivät tajunneet, miten paha minun oli olla. Aikuisena en tajunnut sitä itse. Nyt tiedostan sen, mutta se tieto ei tunnu auttavan minua. Pitkä prosessi on vielä kuitenkin kesken, enkä saa luovuttaa, vaikka itsetuhoiset ja pelokkaat ajatukset pyörivät mielessäni. Pelkään muun muassa sitä, että en koskaan saa ketään, ja koitan henkisesti varautua siihen, koska se kieltämättä on realistinen mahdollisuus. Tilastollisestikin jotkut jäävät aina yksin. Todennäköisyydet ovat kai kuitenkin puolellani. Minulla on rakastava sydän, ainakin silloin, kun se ei ole kemiallisesti salvattu.

Kommentit (5)

Lisää sosiaalisuuden vaikeudesta

Toivon kovasti, että pitäisin ihmisistä enemmän enkä olisi tällainen erakkoluonne. Viihdyn yksin (vaikka se ei ole yleensä täysin mahdollista), ja sosiaaliset tilanteet aiheuttavat minulle usein epämääräistä ahdistusta, joskus vielä kauan jälkeenpäinkin. En sanoisi itseäni ujoksi, mutta heikko itsetunto tekee monet lähestymisyritykset mahdottomiksi.

Usein olen kai myös liian kriittinen muita kohtaan ja kaipaan mahdottoman täydellisiä ihmissuhteita. En saa iteäni kiinnostumaan epäkiinnostavasta ihmisestä, vaikka sanoisinkin itselleni, että vika on minussa. Toisaalta, pitäisikö minun? Ilmeisesti jossain määrin, koska kiinnostavia ihmisiä käsittääkseni löytää muiden ihmisten kautta, jos vain jaksaa olla tarpeeksi sosiaalinen.

Olen aina ollut huono löytämään yhtetyttä vertaisiini, koska oma tilanteeni on minulle vastenmielinen ja koska koen, että minun pitäisi olla jotain aivan muuta. Jos taas tapaan kiinnostavan henkilön, koen olevani liian arvoton hänen ystäväkseen tai ajattelen, että hän ei varmaankaan pidä minusta. Jos haluaa jonkun ystäväksi, on yleensä tyrkyttäydyttävä itse, mikä jää minulta yleensä tekemättä. Olen siis yksinäinen.

Viime aikoina olen kaipaillut vertaistukea, jonkinlaista yhdessä yrittämistä. Sellaisen suhteen pitäisi olla tasavertainen ja tarpeeksi läheinen. Jonkinlainen valmentaja–valmennettava-suhde, jollaista minulle on ehdotettukin, tuntuu tässä mielessä väärältä. Mukaan kuvioon astuu hölmö tarve kokea pärjäävänsä itse ja säilyttävänsä kasvonsa.

Kommentit (6)

Kiertokuvailua

Sain haasteen tällaiseen kyselyyn viime kesänä; kiitos, Bethel. :-) Osa vastauksista on siltä ajalta, hiukan muokattuina, joten voi olla, että tämänhetkinen tilanne ei kuvastu niistä täydellisesti. Silloin aika ei ollut vielä kypsä tämän julkaisemiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

KUVAILE
Kukkaroasi:

Hopeinen, kimalteleva, hieman punertava Hello Kitty -lompakko. Nyt se on jo aika kulunut taskussa pitämisen takia. Tykkään Hello Kitty -krääsästä.

Hammasharjaasi:
Vihreä.

Päivittäisiä korujasi:
En ole viimeaikoina juuri käyttänyt, joskus aiemmin enemmän. Minulla on tosin aina festariranneke kädessä. Olen harkinnut sen leikkaamista pois…

Kännykkääsi:
Se oli pölyyntynyt taskussa, joten putsasin näytön. Tuntui melkein, kuin olisin saanut uuden puhelimen. Sillä voi ottaa valokuvia, vaikkakin aika huonoja. Herään usein pelaamalla kännykällä backgammonia.

Tyynyliinojasi:
Yhdessä on vihreitä keijuja, toisessa kukkia ja kolmannessa jotain abstraktia.

Huonettasi:
Tosi pieni, ikävä paikka. Tänne sulkeudun unohdukseen.

Aurinkolasejasi:
En käytä. Pelkään vähän että silmät kärsiivät sen takia.

Shampootasi:
Halvinta, mitä löytyy.

CD-stereoitasi:
Ei ole. Vanha kasettisoitin toimi vanhan tietokoneen kaiuttimina, tosin siitäkin taitaa kuulua ääniä vain toisesta kaiuttimesta. CD:tä voi kuunnella tietokoneella, mutta yleensä rippaan kappalleet kovalevylle, koska CD rämisee pyöriessään.

Lävistyksiä:
Korvissa on muutama ja nenässä yksi. En käytä nykyään usein korvakoruja. Joskus on ollut hakaneula korvassa, erikokoisia rinkuloita yms. Ehkä taas joskus.

Mitä on nyt päälläsi:
T-paita, ruma pusero, ruskeat farkut, villasukat jne.

MUUTA
Jos saisit tappaa jonkun ja et jäisi siitä kiinni, kenet tappaisit?:

Oikeasti en ketään, mutta ehkä villeissä fantasioissa montakin ihmistä jossakin rinnakkaistodellisuudessa.

Ketkä haluaisit nähdä juuri nyt?:
Jonkun ihanan.

Soittotaito?:
Osaan ehkä tapailla tai improvisoida jotain, mutta en ole koskaan harjoitellut varsinaisesti.

Pidätkö kynttilöistä?:
Joo.

Pidätkö suitsukkeista?:
Joissain tilanteissa ja paikoissa, mutta en kovin monissa.

Pidätkö veren mausta?:
Joskus tulee verta nenästä ja on se kai ihan hyvää. Muiden verta en kyllä joisi.

Uskotko rakkauteen?:
Aika harvaan muuhun asiaan kuin siihen.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?:
Uskon, että tuo on tylsä ja kulunut fraasi. Aina se jostain silmäyksestä alkaa (jos siis tarkoitetaan näkeviä ihmisiä). Ensin ihastuu, sitten rakastuu ja lopulta rakastaa.

Osaatko syödä puikoilla?:
Kyllä. Pidän niistä enemmän kuin haarukoista ja veitsistä.

Lempilimu:
Viimeaikoina olen juonut aika paljon ns. energiajuomia.

Jotain, mitä haluaisit ymmärtää paremmin?:
Tätä mystistä kaikkeutta.

Jos voisit kääntää aikaa taaksepäin, mitä muuttaisit?:
Jos voisi kokeilla, mitä eri vaihtoehdoista seuraa, niin tekisin sen. Säilyttäisin kuitenkin myös ns. oikean aikajatkumon, että näkisin mihin se johtaa.

Miljoona euroa lahjoitetaan sinulle! yksi asia, minkä ostaisit:
Ruokaa.

Mitä pizzasi päälle laitetaan?:
Parsaa, oliiveja, paprikaa, sipulia, kaprista, miksei myös vaikka artisokkaa ym.

Ruotsi vai englanti?:
Brittienglanti.

Pidätkö sateesta?:
Joo, varsinkin sen äänestä. Pouta eli sateettomuus on kyllä yleensä kivempaa ulkona ollessa.

Minkä vaihtaisit itsessäsi?:
Montakin asiaa. Haluaisin olla aika erilainen, mutta en mahda itselleni mitään.

Minkä väriset sukat sinulla on nyt?:
Beiget.

Mitä ensimmäisessä tekstiviestissäsi saapuneet-kansiossa lukee?:
Vanhin, joka on tallella, alkaa sanoilla: ”Saat pian”. Viestien listassa näkyy alkusanat ja olen säästänyt mm. sellaisia, joista muodostuu jotain humoristista.

Oletko hyvä matematiikassa?:
On minulla matemaattinen pää kaiketi, mutta en osaa kovin paljon. Tunnen erään ihmislaskukoneen; itse olen melko huono päässälaskussa.

Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on?:
Joitain luonteenpiirteitä.

Mistä luulet, että muut tunnistavat sinut?:
Ulkonäöstä varmaan.

Mikä kappale soi nyt päässäsi?:
Viime päivinä olen kuunnellut aika paljon Tavaramarkkinoiden kappaletta Kevät, ja se on soinut päässänikin, mutta ei juuri nyt.

Paljonko kello on?
Lähentelee puoltayötä.

Missä huoneessa olet nyt?:
Omassa, muilta vuokratussa.

Minne matkustaisit, jos lähtisit huomenna?:
Helsinkiin.

Onko sinulla parasta ystävää?:
Eipä kai. Haluaisin kyllä sellaisen.

Oletko humoristinen?:
Joskus.

Omistatko hyviä ystäviä?:
On ne ihan jees yleensä.

Onko kynsissäsi kynsilakkaa?:
Ei.

Mikä on puhelimesi taustakuvana?:
Nyt siinä on joku vihreä epämääräinen lehti.

Omistatko raitapaitoja?:
Uskoisin. Yksi kului puhki jonkin aikaa sitten ja heitin pois.

Onko tylsää juuri nyt?:
Ahdistavaa on, mutta ei tylsää.

Seurusteletko jonkun kanssa?:
No en.

Kenen luona olit viimeksi?:
Isän.

Henkilö jolle nauroit?:
Eräs ihminen, josta pidän paljon. Valitettavasti tunne ei ole yhtä voimakas molemmin puolin.

Joka nauroi sinulle?:
Ei minulle kai naureta kovin usein.

Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus?:
Unohdan niitä aktiivisesti.

Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
Miksei, siinä on vain hieman härskit sanat.

Harrastaisitko seksiä sen henkilön kanssa, ketä suutelit viimeisimpänä?
Ehkäpä.

Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
En muista, ketä ajattelin, mutta tuskin.

Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
En oikein kehtaa kertoa niitä kenellekään.

Muuttaisitko asumaan maahan, jossa kävit viimeksi?
Miksen.

Pukeutuisitko koulukuvaukseen vaatteisiin, jotka sinulla on nyt päällä?
En mielelläni, ellen olisi unohtanut kuvauspäivää ja saapuisin näissä vaatteissa.

Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
Jos söisi vain yhtä asiaa, olisi ruokavalio varsin heikko, joten en.

Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
Kyllä.

Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
En.

Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
Kyllä.

Koska viimeksi sanoit jollekin rakastavasi häntä?
Ehkä eilen mielikuvitushenkilölle.

Kirjoittavatko ihmiset nimesi väärinpäin?
Minä sanon sen usein itse väärin päin koska en yleensä osaa sanoa sitä oikein päin.

Oletko hiljainen vai äänekäs?
Hiljainen.

Kenestä ihmisestä pidät eniten?
Eräästä ystävästäni.

Kuka on sinulle tärkein ihminen maailmassa?
Itse olen, valitettavasti.

Kenelle haluaisit antaa pusun poskelle?
Jollekin ihanalle.

Rakastatko oikeasti ketään koko sydämesi pohjasta?
Haluaisin kyllä.

Kuka viimeksi katsoi sua pitkään?
Tuskin kukaan kovin pitkään katsoo. Ehkä psykiatri.

Onko sinua pussannut kukaan viimeisen kuukauden aikana?
No ei.

Mitä et voi vastustaa?
Söpöjä otuksia.

Kuka teillä kävi viimeksi kylässä?
En päästä tänne ketään mielelläni. En muista, kuka olisi ollut.

Mitä alkoholipitoista juomaa joit viimeks?
Muistaakseni jonkun yökerhossa pöydälle jättämää drinkkiä.

Mitä bestiksesi poika-/tyttöystävä sanoi sinulle viimeksi?
Ei ole bestistä ja vaikka olisikin, hänellä ei olisi poika-/tyttöystävää (tietääkseni).

Kuka sinulle on viimeksi soittanut?
Isä soitti, kun oli käymässä Turussa.

Oletko rauhallinen ihminen?
Yleensä, paitsi kun suutun. Silloinkin melko rauhallinen. Sisäisesti olen joskus aika rauhaton.

Tylsistytkö helposti?
En, mutta tietynlainen tylsyys on toisaalta aika jatkuva olotila elämässäni.

Kommentoi

Asiatonta oleskelua

Olin perjantaina terapiaryhmän jälkeen Turun keskustassa ja törmäsin taas tuttuun aiheeseen: kaupungin tiloja ei ole rakennettu ihmisiä varten. Kadut on tietenkin varattu autoille, mutta entä sisätilat? Ne on varattu rahalle.

Varsinkin talvella on turhauttavaa yrittää löytää yhtäkään mukavaa paikkaa, jossa voisi istuskella ja vaikka syödä eväitä. Keskustan kauppakeskuksesta on ilmeisesti viimeisetkin ilmaiset penkit viety pois, jotta ihmiset pysyisivät liikkeellä ja oletettavasti törsäisivät enemmän. Kahvilatilaa on puolestaan lisätty – ylikalliita kahvilahintoja maksamaan suostuville riittää kyllä istumapaikkoja. Kauppakeskuksen arkkitehti on aikanaan ajattelemattomasti sijoittanut portaikkoja paikalle, jossa ei ole vilkasta liikennettä. Niillä norkoilevia teinejä siedetään, mikä on kenties liiketaloudellisesti kannattavaa.

Lepäily ja markkinatalous eivät tunnu sopivan yhteen. Jos asunnoton oikaisee itsensä kävelykadun penkille hetkeksi, vartija tulee alta aikayksikön häätämään hänet pois. Asunnottomathan muistuttavat ikävällä tavalla ihmisille, että kaikki eivät pärjää tässä yhteiskunnassa. Heitä ei tarvitse sietää, koska se osoittaisi, että olemme epäonnistuneet. Toisaalta he ovat huonoja ostoskadun liiketoiminnan kannalta. Usein uusia, keskusta-alueille rakennettuja tiloja on mainostettu kaupunkilaisten yhteisinä ”olohuoneina”. Nämä olohuoneet on yleensä varattu maksaville vieraille, ja pärstäkertoimella on vaikutusta siihen, kuka niissä saa oleilla.

Kirjastossa saa sentään istua vapaasti. Siellä on myös kahvila. Olisiko kohtuullista odottaa, että tällaisessa julkisessa instituutiossa olisi myös lupa syödä omia eväitään? Turhaa haihattelua. Suomessa on kyseenalaistamattomana ennakko-oletuksena omien eväiden syönti ehdottomasti kielletty silloinkin, kun kahvilassa olisi reippaasti tilaa, ja luultavasti, vaikka asiakas oikeasti ostaisikin jotain. Kirjaston muissa tiloissa syöminen on tietenkin kiellettyä.

Tässä top-5-vinkkilistani siihen, miten istahtaa ilmaiseksi kaupungilla:

  • 5. Mene tavaratalon kenkäosastolle, ota kenkäpari hyllystä ja istu kiristelemään nauhoja, kunnes sinut häädetään ulos.
  • 4. Istu kahvilassa ikään kuin jotain odotellen, kunnes sinut häädetään ulos.
  • 3. Varasta (tai valmista) muovinen numerolätkä, pane se Hesburgerissa pöydälle ja istuskele ”odotellen ruokaasi”.
  • 2. Mene pankin konttoriin, ota käteesi vanhentunut jonotusnumerolappu ja istu ”odottamaan vuoroasi”.
  • 1. Kirjoita kriittinen blogikirjoitus ja odota, että asiat muuttuisivat.

Kommentit (3)

Seksin puutteesta, tai enemmänkin sen puuttumisesta

Eräs ystäväni sanoo olevansa aseksuaali, eli seksi ei kiinnosta häntä, ainakaan niin paljon kuin sen ”pitäisi kiinnostaa”. En tiedä, miten paljon siitä on niin sanotusti aitoa aseksuaalisuutta ja miten paljon vain sitä, että kun omat kokemukset eivät vastaa median antamaa kuvaa seksistä, syntyy vastenmielisyyttä seksuaalisuutta kohtaan. Hän on harmitellut sitä, kuinka seksiä tuputetaan joka paikassa ja pidetään selviönä, että kaikki haluavat seksiä ja ajattelevat sitä lähestulkoon aina. Aseksuaalisuus, johtui se sitten mistä tahansa, aiheuttaa tietysti hankaluuksia kumppanin etsimisessä ja parisuhteen muodostamisessa.

Myös masennus voi itsessään aiheuttaa seksuaalisen kiinnostuksen laskua, sanoi psykiatrini. Tämä liittyi siihen, että olen masennuslääkkeiden sivuvaikutuksena kokenut tunnottomuutta sukupuolielimissäni sekä aiemmin myös kyvyttömyyttä laueta. Viime aikoina olen lisäksi kokenut varsinaista haluttomuutta, eli tavallaan aseksuaalisuuteni on lisääntynyt. Lääkitystä säätämällä saatan ehkä saavuttaa tasapainotilanteen, jossa sivuoireet eivät ole liian tuskalliset. Seksuaalinen toimintakyvyttömyys ja haluttomuus nimittäin vaivaavat, vaikka ei seksuaalista kanssakäymistä harrastaisikaan. Ehkä tämä johtuu osittain siitä yhteiskunnan oletuksesta, että kaikkien, varsinkin miesten, kuuluu haluta seksiä aina ja olla myös valmiita siihen, mikä on tietysti vääristynyt ajatusmalli.

Omat käsitykseni seksistä ovat varmaankin melko lailla pielessä kaiken väärän informaation ja omien kokemusten olemattomuuden takia. On silti sääli, että psyykenlääkkeet vaikuttavat tällaiseen sosiaalisen elämän muotoon, joka saattaisi kasvattaa itsetuntoani ja parantaa terveydentilaani. Tällä hetkellä seksi ei todennäköisesti onnistuisi irtosuhteessa (mikäli minulla olisi mitään mahdollisuuksia sellaiseen), vaan sen kokeminen vaatisi oikeaa rakastelua.

Kommentit (5)

Vanhemmat artikkelit »