Tahto vapaaksi

Kirjoitan tätä merkintää kotini nettiyhteyden ollessa poikki ja siirrän sen päiväkirjaani toivottavasti huomenna keskiviikkona. Varmastikaan ei ole vain netin toimimattomuuden syytä, että tämä päivä on valunut hukkaan, mutta olen kuitenkin lähinnä vain istunut tässä odotellen. Hävettää, että olen kuin komediasarjan nörtti, joka ei osaa tehdä mitään ilman Internetiä. Muistutan itselleni, että olen sairas ihminen, kadotettu sielu, ja ne eivät ole komediasarjojen aihepiiriä.

Sain lääkäriltä näytepakkauksen uutta lääkettä. Tähän mennessä kokeilemillani masennuslääkkeillähän ei ole tuntunut olevan juurikaan positiivisia vaikutuksia olotilaani tai toimintakykyyni. Sivuvaikutukset ovat toisaalta tehneet oloni kurjaksi. Uusi lääkeaine on nimeltään risperidoni ja sen varsinaiset käyttöalueet ovat psykoosien ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän manian hoito, mikä kuulostaa kieltämättä hieman pelottavalta. Käyttämäni annoskoko on hyvin pieni, 0,5 mg, mutta sehän vaihtelee lääkeaineittain paljonkin (vertaa moklobemidin 300 mg tabletteihin, joita otan kaksi päivittäin). Pieninä annoksina tietyt psykoosilääkkeet esimerkiksi lievittävät ahdistusta tai helpottavat nukkumista, tosin lääkärin mukaan risperidoni ei ole väsyttävä.

Lääkkeen ottamisen jälkeen olo saattaa tuntua hetken aikaa jotenkin sekavalta, mutta ahdistus tosiaankin tuntuisi hellittävän. On helpottavaa huomata, että lääkkeistä voi olla apua. Tematsepaami (rauhoittava lääke, bentsodiatsepiini) on auttanut minua nukkumaan, mutta on kurjaa huomata, että en pysty nukkumaan vieläkään kunnolla ilman sitä, vaikka unirytmini on korjaantunut melkoisesti. Siitä puheen ollen, taidan mennä nyt nukkumaan, sillä kello on pian puoli kaksitoista ja olo on sopivan väsynyt ja rauhallinen.