On jouluaatto; kirjoitan tätä junassa matkalla kaupungista toiseen. Julkaisen tämän kirjoituksen, kunhan taas pääsen nettiyhteyden päähän. Nukuin aamulla kolmisen tuntia ja nyt koitan pysyä hereillä energiajuoman avulla. On fyysisesti hieman huono olo ja myös henkisesti totta kai. Aion nukkua perillä jonkin verran. Usein onneksi unirytmin korjaamisessa on apua siitä, että olen yötä muualla kuin kotona.
Muutama viime vuorokausi on taas mennyt hukkaan takertuessani yksityiskohtiin ja välttäessäni yksinkertaisia ratkaisuja. Olen syönyt aivan liian vähän ja nukkunut huonosti. Tuntuu siltä, kuin tahtomattani hellittäisin otetta, kun olen muutaman viikon täysin omillani, vailla hoitokontaktia. Paha olo minussa aiheuttaa tällaista itsetuhoista käyttäytymistä. Tyroksiini on loppumaisillaan; joulun jälkeen minun on pakko käydä terveyskeskuksessa.
Onneksi tämä muutaman päivän matka sai minut eilen hieman aktivoitumaan. Pesin pyykkiä (pyykkituvassa oli poikkeuksellisen paljon vapaita aikoja) ja kävin kaupassa. Näen perjantaina paria kivaa ihmistä, mitä odotan ehkä eniten. Edessäni olevilla junanpenkeillä istuu nuoripari, ja he pussaavat aina välillä.