Arkisto elokuu, 2008

Toimintaterapiaa laidasta laitaan

Maanantai 25.8.2008 at 23:59:49 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , ,

Viimeinen viikko päiväosastolla alkoi. Olen jo oikeastaan saanut tarpeekseni monista asioista siellä, mikä on tavallaan hyväkin asia, koska se motivoi siirtymään uusiin haasteisiin. Viime vuonna minulla oli samantapainen tilanne, mutta silloin kävin töissä.

Osastolla ollaan kuulemma yleensä 2–6 viikkoa, eli ihmiset vaihtuvat melko tiuhaan. Hetken aikaa tunsin kuuluvani mukavaan pieneen yhteisöön, mutta tällä hetkellä en erityisemmin pidä potilasryhmän kokoonpanosta. Nyt tuntuu, että elin parin silmänräpäyksen verran kummallisen kiehtovassa maailmassa.

Tänään olin aamulla hyvin väsynyt lyhyeksi jääneen yöunen jäljiltä. Luovan toiminnan ryhmässä tehtävänä oli leikata aikakauslehdistä oman elämän hyviin asioihin liittyviä kuvia ja liimata ne kartongille. En löytänyt kerrassaan mitään, mitä olisin halunnut esitellä. Lisäksi tehtävän luonne ja tyhjät kartongit tuskastuttivat, joten tyydyin vain lueskelemaan lehtiä. Mukana oli muiden muassa myös työharjoittelussa oleva sairaanhoitajaopiskelija, jonka elämä kaikesta päätellen on liki täydellistä. Hänen kartonkinsa oli aivan täynnä kaikenlaisia sellaisia normaaleita asioita, jotka ovat omiaan tekemään epäonnisemmat kateellisiksi.

Päivän onneksi pelasti tanssi- ja liiketerapeutin vetämä ryhmä, johon osallistuin nyt peräti kolmannen kerran. Sen tarkoitus on rentoutua, saada kosketus omaan kehoon ja tutkia sen liikkeitä. Mielenkin ongelmiin voi päästä käsiksi ruumiin kautta. Kaiken lisäksi terapeutti on valloittava persoona; niitä ihmisiä, joista en voi olla pitämättä.

Kommentoi

Minä, muut ja lääkkeet

Lauantai 16.8.2008 at 23:57:22 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , ,

Terapiassa tuli vastaan viikon aikana muutamia oivaltaviakin asioita. Eräs niistä on toteamus, että oma käyttäytyminen vaikuttaa yleensä ympärillä olevienkin ihmisten käyttäytymiseen. Huomasin, että usein itse aliarvioin tätä vaikutusta ja annan tilanteiden ajautua väärään suuntaan. Sanaton vuorovaikutus on oleellista, varsinkin, koska sosiaaliset käytännöt estävät puhumasta monista asioista.

Vuorovaikutus osastolla on sujunut pääosin hyvin, vaikka ihmiset ovat erilaisia ja aina henkilökemiat eivät kohtaa. Lääkitys on onneksi nostanut ärsytyskynnystäni, eikä minulla tunnnu nyt olevan tarvetta riitoihin tai väittelyihin, joista seuraisi kuitenkin mielipahaa. Muiden lapsellinen tai töykeä käytös ei tunnu vaikuttavan minuun kuten ennen. Parhaiten tämä näkyy IRC-keskusteluissa, jotka riistäytyvät huomattavasti helpommin käsistä kuin keskustelut kasvotusten.

Tämä päivä on mennyt melkolailla vain lepäillessä ja aikaa kuluttaen. Viime viikko oli melko stressaava, joten palautuminen on kai aiheellistakin. Unirytmi oli hyvin epäsäännöllinen, vaikka päivät olikin aikataulutettu. Nytkin minua väsyttää kovasti, mutta koitan silti jaksaa pestä hampaat.

Kommentoi

Ensimmäinen sairaalaviikko takana

Perjantai 15.8.2008 at 23:54:58 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , ,

Päiväosastolla oleminen on osoittautunut paitsi henkisesti rankaksi, myös antoisaksi. Olin aluksi melko skeptinen, mutta olen nyttemmin tottunut ajatukseen, että olen siellä hoidossa. Toivon saavani uusia voimia ja ajateltavaa. Päivittäin on erilaisia keskusteluryhmiä ja muuta toimintaa, mutta myös melko paljon ”vapaata aikaa”. Olen päivittäin pyöräillyt sairaalalle, mikä on tärkeää hyötyliikuntaa. Yksi tärkeimmistä asioista on, että saan syötyä säännöllisesti. Olen pyrkinyt pitämään mielen avoimena, jotta en ahdistuisi turhasta.

Lääkitys vaihdettiin Cymbaltaan, joka on kallis lääke, mutta toivon mukaan saan siihen jonkinlaisen lisäkorvauksen. Lääkärin mukaan sen sivuvaikutukset ovat lievempiä kuin Efexorilla, mutta vaikka olen käyttänyt kolme päivää vain puolikasta annosta (30 mg), huomaan ikäviä oireita, kuten käsien puutumista. Ensi viikolla annos olisi määrä tuplata normaaliksi.

Olen iloinen siitä, että nyt saan enemmän apua käytännön elämäni järjestämisessä. Masennukseni ei varmastikaan parane ennen kuin sen syyt poistuvat, mutta tämä on hyvä alku. Toivon saavani vielä jatkoaikaa koulun käyntiin, kuten viime vuonna.

Kommentoi

Uudet rutiinit, vanha ahdistus

Maanantai 11.8.2008 at 23:57:48 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , , ,

Viime viikolla olin monta päivää kesämökillä. Yritin rauhoittua, ottaa hieman vapaata ja etäisyyttä huolista – olenhan nyt tavallaan sairaslomalla. Osittain se onnistuikin. Nukkuminen ei ollut kovin helppoa, mutta muuten mieli oli levollinen. Ehkä se tosin oli jotenkin hajanainen myös, koska unohtelin tavaroita matkan varrelle.

Viikon päätteeksi näin vielä paria söpöä nassukkaa. Toinen oli vielä ihan pieni, ja toinen oli sen äiti. Oli tietysti ihanaa tavata niitä, vaikka se tuottikin tuskaa, koska pystyin saamaan vain pienen hipaisun kaikkeen siihen, mitä haluaisin niin paljon.

Tänään aloitin kolmen viikon jakson päiväsairaalassa. Osastolla ollessani olen ristiriitaisten tunteiden keskellä. Kukaan ei telkeä minua sinne, mutta tunnen silti olevani taas jossain kummallisessa laitosmaailmassa, joka on perusteltu ulospäin, mutta noudattaa sisäisesti omaa, vuosien saatossa käsittämättömäksi muotoututunutta logiikkaansa. En toisaalta tiedä, voisiko mikään paikka maailmassa poistaa ahdistustani. Mökkireissun jälkeinen paluu arkeen oli kylmä ja karu.

Haluaisin olla iloinen, mutta tuntuu, että minun pitäisi olla varuillani. Haluaisin rentoutua, mutta sellainen kestää vain hetken. Minua väsyttää.

Kommentoi

Paljon tapahtumia = bloggausaiheita

Maanantai 4.8.2008 at 23:56:50 · Aihe: elämä ·Avainsana(t): , , , , , ,

Olin viikonloppuna Faces-festivaaleilla, jotka tunnetaan suurimpana hippitapahtumana Suomessa. Huonohkosta säästä huolimatta siellä olo oli mukavaa, paitsi siltä osin, että näin monia kivannäköisiä tyttöjä voimatta lähestyä ketään. En osaisi luoda kontaktia tuntemattomiin, vaikka en juuri häpeäisikään itseäni. Jäin ihmettelemään, miksi en ole koskaan tarjoutunut Facesiin vapaaehtoistyöhön. Ehkä teen sen vielä.

Ensi viikolla minulla alkaa kolmiviikkoinen niin sanottu päiväsairaalajakso. Siihen kuuluu, että menen päiväosastolle aamulla ja palaan iltapäivällä kotiin. Minua vähän harmittaa pitkä aika, jonka siellä joutuu päivittäin viettämään. Kaipaisin lähinnä liikkeelle pääsyä yksiöstäni. Se auttaisi saamaan hoidettua enemmän asioita. Päiväosaston keskustelu- ja muut ryhmät voivat toki olla hyödyllisiä.

En tullut päivittäneeksi omatoimisesti lääkeannostani, ja nykyinen lääkärini sanoikin, että 40 milligrammaa päivässä olisi luultavasti liikaa. Kapseleita kun ei voi puolittaa, joudun edelleen käyttämään riittämätöntä annosta fluoksetiinia. Saattaa olla, että lääkitykseni korvataan Efexorilla tai jollain rinnakkaisvalmisteella, jos sellaisia jo on markkinoilla. Lääkärin mukaan vaikutus noradrenaliinitasoon voisi lisätä aktiivisuutta. Olisihan se kieltämättä mukavaa, jos lääke oikeasti tehoaisi… Jos saan talousasiani kuntoon, minulla on varaa vähän kalliimpiinkin lääkkeisiin (fluoksetiini ei maksa paljon mitään).

Huomasin, että minun pitää päivittää ikääni, olen nyt 28-vuotias. En ole siitä erityisen ilahtunut. Huomenna lähden taas muutamaksi päiväksi pois kotoota; yritän viettää edes jonkinlaista lomaa, vaikka en millään pääsekään pakoon ahdistustani.

Kommentoi