En tiedä oliko viisasta ruveta opettelemaan C++-ohjelmointikieltä. Tämänkaltaisilla turhakeasioilla on taipumus syödä minut kokonaan. Paitsi että aikaa ei riitä enää mihinkään muuhun (joskus ihan kirjaimellisestikin), en ole edes tehokas siinä mihin uppoudun, koska laiminlyön itseni ja erityisesti kehoni.
Nyt, vaikka unohdinkin kirjoittaa tämän tekstin ajoissa, en aikonut kuitenkaan valvoa aamuyöhön. Kun rytmini ei ole enää sidottu koulutunteihin, nukkumaanmeno väistämättä liukuu myöhäisemmäksi. Koitan esimerkiksi epätoivoissani saada selvää jostain kummallisesta tietokoneongelmasta, vaikka kykyni ratkaista se on väsymyksen takia selvästi madaltunut.
Voisin ehkä hyödyntää osaamistani monenlaisissa töissä, mutta minun olisi hyvin vaikeaa saada aikaiseksi sitä, että myisin tai markkinoisin itseäni ja osaamistani. Kävi miten kävi, vuoden kuluttua elämäni ja minä tulemme olemaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin nyt. Lupaan sen nyt enkä uutena vuotena, mutta hätä ei lue lakia. Ja nyt koitan selviytyä vähitellen nukkumaan.
