Tänään unohdin mennä terapiaan ja minulle tuli siitä hyvin paha olo. Sama asia on sattunut kerran aikaisemminkin ja kerran saavuin myöhässä. Nykyinen terapeuttini on maininnut, miten hyvin olen jaksanut aina käydä poliklinikalla, mutta nyt tunnen pettäneeni hänen luottamuksensa. Mielipahani on suurempi siksikin, että pidän hänestä aika paljon.
Tapauksesta opin sen, että minun kannattaa ajastaa kännykkään hälytys sovituista tapaamisista, jotka saattavat unohtua. Toisekseen, minulla ei ole terapeutin yhteystietoja, jotta voisin esimerkiksi ottaa häneen yhteyttä sähköpostitse. Nyt tilanne on hieman epävarma, koska en tiedä, miten saan järjestettyä uuden tapaamisajan. Tämäntapaiset käytännön ongelmat ja huolet voivat olla hyvin rasittavia masentuneelle.
Minun on vaikeaa suunnitella elämääni, ja vaikeiden kohtaamisen tuoma ahdistus pelottaa. Tästä aiheutuu eräänlainen tauoton kriisiolotila, jossa kaikki on epävarmaa ja uuden rakentaminen kohtuuttoman työlästä. Paremmalla organisoinnilla minun ei tarvitsisi joka hetki taistella itseni kanssa – voisin luottaa ja nojata suunnitelmiini.
