Olen saanut hieman painoa takaisin. Pitäisi lihoa vielä noin yhdeksän kiloa, jotta olisin niin sanotusti normaalin rajoissa, ainakin Maailman terveysjärjestön (WHO) suuntaa-antavan painoindeksitaulukon mukaan. Silloinkin olisin vielä varsin hoikassa kunnossa, joten lopullinen tavoitepaino voi olla huomattavasti korkeampi. Ensin haluan kuitenkin olla normaali!
Kävin myös eilen taas juoksemassa. En pysty tekemään kovin pitkiä lenkkejä, mutta pyrin aina juoksemaan 12 minuuttia yhtäjaksoisesti, mikä vastaa Cooperin testiä. Huono kestävyyskunto haittaa elämää ja terveyttä, mutta aiemmasta kokemuksesta tiedän, että kunto nousee varsin nopeasti sille tasolle, että Cooper on helppo juosta. Yritin kerran käydä joka päivä juoksulenkillä, mutta jalkani eivät kestäneet sitä. Pitää siis harjoitella maltillisesti.
Syöminen on joillekin vastustamaton nautinto. Minä en saa ruuasta paljonkaan mielihyvää, ainakaan kovin helposti. En myöskään kärsi nälän tunteesta niin paljon kuin kai pitäisi. Vatsa tyhjänä voin olla melko miellyttävässä olotilassa. Kun tähän yhdistetään masennuksen aiheuttama saamattomuus, riittävän ravinnon saaminen voi olla harmillinen ongelma, joka johtaa myös liikunnan välttämiseen. Aivan kuin laihduttajan, minunkin pitäisi totuttaa itseni uudenlaisiin ruokailutapoihin, jotta paino jäisi pysyvästi toivotulle tasolle.
