Itsepetos ja unohtuneet valinnat

Lähes joka päivä päätän että siitä tai seuraavasta päivästä tulee se hyvä päivä, jolloin saan elämäni taas raiteilleen. Tällainen hieman absurdi itsepetos lohduttaa ja rauhoittaa mieltä, mutta pettymys lisää ahdistusta ja estää päätöstä toteutumasta.

Tälle päätökselle on ominaista se, että se tehdään hetkellä, jolloin mahdollisuus vaikuttaa keskeneräisiin asioihin on vähäisimmillään. Silloin kun pitäisi oikeasti jaksaa tarttua toimeen, on helpompi vain hukuttautua johonkin toissijaiseen ajanhukkaan.

Jokainen hetki on kuitenkin uusi valintatilanne. Joko tiedostaen tai tiedostamatta on päätettävä, miten tuntinsa ja minuuttinsa käyttää. En tarkoita, että ajankäytöstä pitäisi kauheasti stressata, mutta minun on usein vaikeaa pitää tätä realiteettia tarpeeksi mielessä.

Pian latelen taas itselleni joukon valheita ja vaivun uneen hymyillen unelmilleni (siis sille tärkeimmälle unelmalle eilisestä mekinnästä).

2 kommenttia »

  1. sensikle sanoi

    Onpas hirvittävän tuttua. Eikä pelkästään tämä, vaan useat kirjoituksistasi. Olen nyt lukenut alusta tähän saakka, vaikka aluksi tutustuessani aloitinkin väärästä päästä.

    Vielä muutama kuukausi sitten annoin muutamien läheisten ihmisten puhua minusta masentuneena, mutta itse pidin ajatusta naurettavana; ihminen ei ole masentunut, ihminen on mieleltään heikko tai luonteeltaan valittamiseen taipuvainen.

    Nyt tuntuu jotenkin kummalliselta, että kohtelen itseäni masentuneena kyseenalaistamatta sitä. Ehkä tietyllä tavalla helpottavalta, mutta samalla myös epäilyttää, että olenko nytkään rehellinen itselleni vaikka en keksi miksi en olisi ja mikä on se seikka, jossa huijaan.

  2. tahto sanoi

    Joo, tuttua tarinaa kerrot itsekin. Tarkoitan, että noin kävi myös minulle. Vielä silloinkin, kun tavallaan käsitin olevani masentunut, ajattelin voivani voittaa masennuksen yksin, tai että se kenties vain menisi ohi. Toisaalta olin aika epätoivoinen ja tuskastunut tilanteeseeni.

    Tuossa nykyisessä epäilyksessäsi kuvastuu se, mitä pidän masennuksen paradoksaalisuutena. Esim. voi olla vaikeaa mieltää, mikä on vain laiskuutta ja mikä aiheutuu depressiosta. Lähes kaikkihan joskus laiskottelevat.

RSS-syöte tämän tekstin kommenteista · Paluuviiteosoite

Kommentoi