Nyt olisi hetki, jolloin tarvitsisin ruiskeen positiivisuutta. Kenelläkään ei ole ihoa minun suudella eikä halua olla sylissäni. Pitää keksiä jotain muuta.
Heilautin kättä ja joku vilkutti takaisin. Hymyilin itsekseni. Tarinat päässäni ovat katkeransuloisia. Pelkään joskus luisuvani pois, että kaikki tämä mielen kuormitus on liikaa.
En olisi ikinä uskonut että elämä voi olla oikeasti tällaista. En olisi uskonut joutuvani pettymään itseeni näin paljon. Kuvitelmani tuhoutuneesta tulevaisuudesta olivat jotain aivan muuta. Kirjoitin itseni sinne, mutta ilman elämänkokemusta ja vuosien tuomaa taakkaa.
Puhe kaikuu vaimeana jossain pihoilla. Linnut ovat hiljaa. Elossapitojärjestelmät ympärilläni hurisevat. Tämä hetki on ollut monesti ja tuskin katoaa koskaan. Keksin ehkä vielä jotain muuta.
