Huomasin, että eilisestä kirjoituksestani jäi pois eräs varsin tärkeä toimintamuoto, joka tuottaa mielihyvää. Kävin siinä läpi ainoastaan toimettoman ihmisen mielihyvänlähteitä. Seuraava askel on, luonnollisesti, siirtyminen oikeaan työhön.
Monet ihmiset tekevät varmasti koko työikänsä ajan töitä, joista eivät varsinaisesti pidä. Toimettomasta ihmisestä voi tuntua pelottavalta ajatus, että suuri osa jokaisesta arkipäivästä, ja sitä myöten koko elämästä, kuluu merkityksettömään puurtamiseen. Luulisin kuitenkin, että moni, jolla on varaa valita ja etsiä itseään, ei vain uskalla ottaa haastetta vastaan.
En tiedä, onko olemassa ammattia, josta itse todella nauttisin, mutta vaikka ei olisikaan, voin todennäköisesti lopulta löytää jotain, joka antaa kunnollisen kehyksen elämälleni. Haluaisin voida kehittyä siinä, mitä teen, ja tietenkin turvata elämäni taloudellisesti. Nykyisellään opiskelun kuuluisi olla työtäni. Toivon, että pystyn nauttimaan siitä tarpeeksi valmistuakseni.
