Nuorena minulle kehittyi vähän ristiriitainen suhde omaan kehooni ja sukupuolisuuteen. Olen monesti miettinyt, että olisin selvästi onnellisempi jos olisin syntynyt naiseksi. Joskus olen selittänyt tätä itselleni sillä, että kehoni on varsin epämiehekäs. Luultavasti se, millaiseen kehoon ihminen syntyy, vaikuttaa tosiaan persoonankin kehitykseen, vaikka persoonallisuus toki myös muokkaa ulkonäköä.
Entä he, joille on ihmisyyden suuressa lotossa arpoutunut todella hyvät kortit? Tarkoitan niitä ihmisiä, jotka näyttävät luonnostaan hyvältä, mutta usein myös korostavat tätä ominaisuuttaan. He pääsevät elämässä yleensä aina jonkin verran helpommalla kuin muut. Ehkä se ohjaa ajatuksia ja käyttäytymistä kohti itsekeskeistä, nautinnonhakuista elämäntapaa.
Jos vielä onnistun kehittämään itseni ulkoisesti haluttavaksi, on mielenkiintoista nähdä, miten se vaikuttaa ajatteluuni ja käyttäytymiseeni. Perusluonne tuskin muuttuu, mutta, kuten olen jo havainnut, kehittyminen uusien kokemusten myötä on mahdollista.
Joka tapauksessa en ole sopivan itsekäs, kilpailuhenkinen macho, enkä pelkää niin sanotusti naisellisia puolia itsessäni. Tämä luultavasti rajoittaa entisestään mahdollisuuttani löytää nainen, joka voisi rakastua minuun. Tärkeää on tietysti huomauttaa, että se joukko naisia, josta itse saattaisin kumppanin haluta, ei ole valitettavasti kovin suuri sekään. Onneksi olen myös valmis kompromisseihin, jos kaikki sattuisikin sujumaan hyvin.
