Eräässä TV-dokumentissa kerrottiin muun muassa siitä, miten Afrikan maat menettävät suuret määrät kansalaistensa työpanoksesta tartuntatautien takia. Se kaikki on poissa kansantaloudesta, hyvinvoinnin kehittämisestä ja ihmisten mahdollisuudesta elää ihmisarvoista ja henkisesti rikasta elämää.
Jos olisin manner, olisin kenties Afrikka. Minussa on potentiaalia ja ehkä kätkettyjä luonnonrikkauksiakin. Työpanostani on jonkin verran hyödynnetty ilman kunnollista korvausta, kykyjäni aliarvioiden, vaikka varsinaisesta riistosta en toki voi puhua. Myös ruoka-apua olen saanut. Sairauteni ei ehkä ole hengitysteitse tai moskiitonpuremasta tarttuvaa lajia, mutta varmasti monet seikat tässä yhteiskunnallisessa ilmastossa altistavat minunlaisiani ihmisiä masentumaan ja toimimaan vajaateholla.
Tänään on ollut melko hyvä olo, vaikka viime yönä nukuinkin tosi vähän ja senkin katkonaisesti. Koulussakäynti ja kotitehtävien teko alkaa käynnistellä minua jonkinlaiseen työskentelymielentilaan. Tarvitsisin mikrolainan, jotta saisin yritteliäisyyteni startattua kunnolla. Ehkä joskus vielä saan tautini hävitettyä ja (kansan-) terveyteni kohenee.
