Tänään koulussa kävin kolmen ihmisen kanssa lyhyitä small talk -keskusteluita. Jokainen heistä on samalla kurssilla kanssani:
- keski-ikäinen, hieman entuudestaan tuttu nainen
- pyörätuolissa istuva, tuntematon mies
- tuntematon, söpö nainen.
Keskusteluiden aloittamisen helppous meni myös tässä järjestyksessä. Viimeinen oli selkeästi vaikein, ja jouduin keräämään pitkään rohkeutta siihen.
Voisi ajatella niin, että koska mahdollisuus siihen, että minusta ja ihmisestä X tulisi rakastunut pari, on lähes aina lähellä nollaa, erityistä vaikeutta lähestyä viehättäviä naisia ei olisi. Mutta vaikka ihan oikeasti ajattelisin niin, en todennäköisesti tutustuisi ihmisiin juuri yhtään useammin. Sitä paitsi, en voisi olla tuntematta jännitystä ja kiusaantuneisuutta, joihin mieleni minut pakottaa. Harjoittelua siis tarvittaisiin, jotta uskallus ja itseluottamus lisääntyisivät.
Sosiaalisella elämälläni on juuri nyt toinenkin suuri haaste – rahattomuus. Jo sen korjaaminen auttaisi eteenpäin. Minusta ei tässä kunnossa todellakaan olisi niin sanotusti iskemään ketään baarissa, varsinkaan yksin. Muita kanavia tutustua ihmisiin (ja heidän kauttaan muihin ihmisiin) saattaisi kuitenkin olla.
